Aikas monta sukkaparia olen vuosien varrella kutonut, mutta kovinkaan moni näistä ei ole jäänyt seiniemme sisäpuolelle. Tajusin villapyykkiä pestessäni, että miehelläni on oikeastaan vain kaksi "kunnollista" villasukkaparia, joista vanhemmat olen hänelle neulonut millennium-lahjaksi. Siis hei, vuosituhathan vaihtui yli YHDEKSÄN vuotta sitten. Se toinen pari taitaa olla nelisen vuotta vanha. Joten seuraavaksi puikoille pääsee sukat ukkokullalleni. Kunniakas tarkoitukseni olisi vajutella noita sukkalankajämävarastoja, yhtään lisää en siis tätä projektia varten aio seiskaveikkaa ostaa. Tämän kasan (tai osan siitä) pitäisi siis seuraavaksi alkaa muokkautumaan sukkapariksi:
Tree of light edistyy myös, tosin nyt edistyminen tyssää kun silmukoita alkaa olla niin paljon että pitkillä puikoilla neulominen ei ole enää kivvaa. Pitäisi hankkia vitosen pyöröt pitkällä kaapelilla . Modifioin hiukan tuota Tree of lightin ohjetta, mutta siitäpä sitten tarkemmin joskus tuonnenpana :).
Kulunut viikko on vierähtänyt suurelta osin muiden kuin neulomisharrastuksen parissa. Jotain olen kuitenkin saanut aikaan neulerintamallakin, tässä hiukan maistiaisia.
Pingoituksessa on jotain pientä alpakkaista kummitytölleni, tässä hiukan esimakua:
Muutakin olen saanut hiukkasen alulle. Tarvitsisin vaaleanharmaan villakangastakkini kaveriksi värikkään, lämpöisen huivin. Olen katsellut pitsikaulahuivien ohjeita ajatuksena neuloa vähän paksummasta langasta huivi, jonka voisi sitten ilmojen kylmetessä kietoa kaulaan takille seuraksi. Olen aiemmin neulonut ainoastaan yhden pitsikaulahuivin, Fifi IIII:n. Olen ihastellut Gailin mallia, mutta Villalankasarvikuonon suosituksesta päädyin sitten neulomaan Valonpuuta, Tree of Lightia, joka on hiukan samantyylinen kuin tuo Gail. Niin kaunis kuin Gail onkin, en ihan näin noviisina uskaltanut sitä aloittaa, varsinkaan kun langaksi päätyi tarjouksesta hamstraamani petrolinsininen Novita Rose Mohair. Tuo mohairin purkaminen kun ei ole mikään helpoin tehtävä... ;-)
Vielä pitäisi päättä puikkokoko Valonpuulleni. Aloitin neulomisen koon 6 ½ puikoilla, mutta mielestäni tuotos on aika harvaa. Sitten kokeilin myös miltä huivin alku näyttäisi vitosen puikoilla. Nyt pitäisi vaan sitten päättää että kumpaa näistä jatkan. Vitosilla neulottu alku näyttää kyllä nätimmältä, mutta vitosen pyöröjä pitkällä kaapelilla minulta ei ennestään löydykään, joten se tietäisi sitten puikkokauppaan lähtöä :-). Kuvassa siis vasemmalla vitosen versio ja oikelaan 6½:lla neulottu aloitus (joka tosin on ihan lytyssä kun puikkokaapeli oikutteli kuvaustilanteessa).
Olen kova neulomaan sukkia. Harmittaa, etten ole pitänyt neulomuksistani aiemmin kirjaa, mutta väittäisin että lähemmäs sata sukkaparia on tullut neulottua sen parinkymmenen vuoden aikana, kun yleensä olen osannut sukan neuloa. Ala- ja yläasteikäisenä suurin osa tuotoksista jäi omaan käyttöön, mutta sittemmin olen neulonut sukkia muiden iloksi (tai harmiksi, kuinka vaan ;) ). Nyt päätin että neulon itselleni kauniit "sunnuntaisukat" - siis sellaiset, joita pidetään harkiten ja silleen nätisti. 
Langaksi hankin ohutta luonnonvalkoista silkkisekoitelankaa, Regia Silk -merkkistä. Puikkopaksuus oli 2,5. Muiden blogeista olen joskus bongannut sukat, joissa kuvio (muistaakseni palmikko) kiertää sukkaa. Tämä idea viehätti niin, että lähdin toteuttamaan pitsikuvion kiertoa näihin sunnuntiaisukkiini. Kuviona käytin samaa kuin edellisessä työssä (joka muuten oli jostain kumman syystä ihan himskutin vaikea oppia ulkoa). 
Lopputulos on kiva. Sukat ovat varsin moni-ilmeiset: niitä voi pitää paljasta jalkaa vasten tai sitten värikkäiden sukkien kanssa, jolloin pitsikuvio pääsee elämään omaa elämäänsä. Sukkien puolia voi myös vaihtaa, jolloin kuvio kiertää toisin päin. 
Nämä sukat olivat kauan puikoilla - raukat saivat aina väistyä sivuun kun keksin kiireellisempää ja kivempaa neulottavaa. Sen seurauksena pieniä käsialan muutoksia on sukissa havaittavissa. Kuvastakoon ne sitten vaikka omaa syvintä olemustani ;). 
Ihanat sukat kuitenkin, jotka varmasti pääsevät kovaan käyttöön - sunnuntaisukkien tapaan harkiten tietysti ;). Niin ja pitihän mainita vielä noista persoonallisista kantapäistä. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun neuloin kantapään jollain muulla tyylillä kuin perinteiseen tapaan. Näissä sukissa käytin ns. sädekavennuskantapäätä. Harmiksi en tajunnut ottaa kantapäistä erikeen kuvia, voisinpa vaikka lisätä tähän niitä myöhemmin. Ihan kivat kantapäät tuli, jää nähtäväksi kuinka sitten kestävät sunnuntaikäyttöä :).
Haeskelin kesällä kivan ja kepeän, suorakaiteen muotoisen kesäkaulahuivin ohjetta. Lankalaatikkoni pursuilee erilaisia puuvillasekoitelankoja, ja tarkoitukseni oli vähän vajutella näitä varastojani neulomalla pitsihuivi. Löysin kivan ohjeen Ullasta, ja ei muuta kuin Novitan Butterfly -lanka puikoille. Muutama kymmen senttiä neulottuani tajusin, että joko lanka oli liian luirua tai sitten puikkovalintani oli liian paksu - tämä tekele olisi aivan liian ryhditön kaulahuiviksi. Niinpä mielikuvitus alkoi hakemaan huiville uutta elämää, purkamaankaan en enää viitsinyt rueta.
Ja kuinkas sattuikaan, huivi sattui olemaan juuri sopivan levyinen ulko-ovemme ikkunaan! Ei 
muuta kuin mitat oven ikkunaruudusta, ja neulomaan tulevasta verhosta sopivan pituista. Verho valmistui jo kesällä, mutta vasta nyt sain pingotettua verhon prässiin.
Seuraavaksi pohdinnan alla oli, kuinka saisin verhon pysymään tarpeeksi napakasti ikkunassa. Päätin kokeilla tärkkäämistä mummoni neuvomien ohjeiden mukaan. Minulla ei ole hajuakaan miten tärkkäys "oikeasti" tehdään, mutta mummon neuvojen mukaan valmistin tujun sokeriliuoksen ja valelin sitä prässissä olevan huivin päälle. Lopputulos oli oikein onnistutnut, ja huivi - eikunsiis verho - istuu nätisti ja jämäkästi omalla paikallaan :)
Siinä se uuden elämän saanut kaulahuivi nyt nätisti napottaa ulko-ovessamme ja toivottaa vieraat ja kotiväen tervetulleeksi! :)
Olkoon tämä ensimmäinen postaukseni elämäni ensimmäiseen blogiini. Tätä blogia siis kirjoittaa 28-vuotias neulomisinspiraation puraisema kotiäiti Ylä-Savosta. Neulonut olen koko pienen ikäni, mutta aiemmin oikeastaan vain omia, yksinkertaisia malleja. Eniten olen tykännyt tehdä kirjoneuleita ja nimenomaan sukkia - niitä lienee syntynyt kymmeniä ja taas kymmeniä pareja. Olen aina tykännyt neuloa ilman valmiita ohjeita, itse suunnitellen. Muutamia kuukausia sitten innostuin kokeilemaan pitsineuletta. Neuleohjeita ja malleja etsiessäni löysin sitten tämän blogimaailman, johon olen kyllä nyt jäänyt vallan koukkuun. Mitä ihania malleja ja vinkkejä netti ja blogit ovatkaan pullollaan! Tällainen impulsiivinen ihminen kun olen, halusin siis perustaa omankin blogin. Nähtäväksi jää jaksanko päivittää tätä kuukautta, viikkoa tai edes tätä kirjoitusta enempää :). Olen aiemminkin harmitellut, kun en ole laittanut ylös mitä käsitöitä on tullut tehtyä - suurin osa on viimeaikoina annettu lahjaksi joten tuskin edes muistan kaikkea mitä on tullut neulottua. Olkoon tämä nyt sellainen paikka, jonne valmistuneet työt jäävät sitten muistiin ja talteen. Viime talvena ja keväänä olen neulonut lapasia, sukkia ja villavaatteita lapsilleni. Tässä muutama kuva (samalla tulee harjoiteltua tuon kuvankin postausta ;) ).
Nämä lapaset ja sukat neuloin kuopukselleni hänen köllötellessään vielä massussani. Nyt tyttö on 5 kuukautta vanha ja ainakin sukat ovat jo käyneet pieneksi :). Mallit ovat ihan omasta päästä kehiteltyjä.
Tässä on kuopukselle neulomani kietaisutakki ja villahousut. Veikeän norsumallin löysin Mustan Lampaksen blogista ja housut ovat Garnstudion ohjeen mukaan tehty.
Tämä kuva on napattu kuopuksen kastajaisista, joita varten tein itselleni puuvillaneuleboleron Novitan kevät 2009 -lehden ohjeen mukaan. Kuopuksen yllä oleva mekko on aikoinaan esikoiselle kastejuhlaan tehty Garnstudion mallin mukaan.
