Sivut

tiistai 29. elokuuta 2017

Kasvivärjäyskokeilussa punajuuret ja lisää lupiinia



Täällä on jälleen kasviväripadat porisseet. Tälläkin kertaa värjäysinnostukseni lähti jälleen lupiineista. Kotimatkani varrella valtoimenaan kasvaneet ja kertaalleen jo niitetyt lupiinit ehtivät rueta kukkimaan vielä toistamiseen. Koska turkoosi lukeutuu ehdottomiin lempiväreihini, ja koska ensimmäiset lupiinivärjäyskokeiluni onnistuivat yli odotusten, päätin poimia vielä kassillisen lupiineja ja kokeilla niiden avulla paria uutta värjäystekniikkaa. Lupiinien lisäksi innostuin kokeilemaan myös punajuurilla värjäystä.


Värjäyssessioni alkoi beigen sävyisestä Dropsin Lacesta. Vasemalla alkuperäinen väri, ja oikealla lupiiniliemessä tunnin verran matalassa lämpötilassa lillunut versio. Tuloksena oli aavistuksen tunkkainen, mutta kuitenkin ihan kiva sävy.

Seuraavaksi kokeilin, millaista liukuvärjäystä saisin aikaan lupiini- ja punajuuriliemilläni. Dippailin aiemmin kesällä Silmu&Solmusta ostamaani valkoista "sukkalankkua" lupiiniliemessä. Lankku oli kaksin kerroin, joten neuloksen molemmat päät saivat tummimman turkoosin sävyn. Seuraavksi käänsin lankun ja dippasin sen keskiosaa punajuuriliemeen.

Eikös tullut aika kivat?!


Toisen sukkalankun upotin lupiiniliemeen kokonaan parin muun vyyhdin kanssa. Tähän kokonaan lupiiniliemessä lilluneeseen sukkalankkuun roiskin sitten punajuurisosetta ja vanhentumaan päässyttä, kaupasta pari vuotta sitten ostamaani mustikkajauhetta.


Liukuvärjätyn lankun purin kuivana ja huuhtelin vasta sitten. Tässä lanka ihan kikkuralla vielä.


Huuhtelin langan huolella ja liottelin sitä vedessä siinä toivossa, että saisin kikkarat häviämään. Sitkeässä ovat!


Toisen lankun huuhtelin ensin ja vyyhditin märkänä, mutta siihenkin tahtoi jäädä kikkaroita.



Otan mielelläni vinkkejä vastaan, miten nämä langat saisi oikenemaan!


Sainko aikaiseksi permanentin, kun jätin lankut kuivamaan väreineen ennen huuhtelua?! :D


Punajuuriliemestä sain myös aikaiseksi mahtavia sävyjä. Tässä kuvassa vasemmalla ensin pataan heitetyt sukkamerinot, sekä ensimmäisessä viileässä jälkiliemessä pari päivää viruneet Teeteen Pallakset.


Punajuuri tuntui antavan väriä aivan hurjan paljon, ja laiton vielä pari kerällistä valkoista Fabelia uimaan toiseen jälkiliemeen. Lisäsin liemeen vielä lupiineista jäljelle jääneen liemen. Unohdin langat uiskentelemaan taas pariksi päiväksi. Ja kuulkaas kun sain nättiä violettia lankaa! Ajattelin sitten, että lämmitän vyyhtejä liemineen vielä kotvan aikaa - kuvittelin, että saisin värin kiinnittymään paremmin. Mutta siinähän kävi sitten niin, että nukahdin sohvalle, ja väriliemi pääsi lämpenemään lankoineen liikaa. Lämpömittari taisi näyttää reilua 70 astetta, kun ehdin hätiin. Ja niinhän se kaunis violetti sävy oli enää muisto vain, ja lanka oli muuttunut haaleaksi possun punaisen ja mummon kalsarin sekoitukseksi. Tästä opimme siis, että jos haluaa säilyttää lupiinin sinertävät ja punajuuren punertavat sävyt, ei liemen lämpötila saisi nousta yli 60 asteen. 

Yritin vielä saada lankaan vähän eloa kokeilemalla mustikkaspecklejen roiskimista vyyhteihin, ja tässäpä lopputulosta.


 Harkitsen, että keittelisin vielä punajuurista uuden liemen ja uittelisin näitä siinä uudelleen. Nyt ovat mun mielestä aika surullisen sävyisiä :)




Tästä nukahtamisepisodista huolimatta sain kyllä loppujen lopuksi aika huikean hauskoja värejä aikaiseksi. Jää nähtäväksi, kuinka hyvin nämä sitten pitävät värinsä pesussa ja valossa.




maanantai 31. heinäkuuta 2017

Ensimmäiset kasvivärjäyskokeilut

Minähän olen tunnetusti ihminen, joka ennostuu helposti uusista asioista. Tällä kertaa innostuin kasvivärjäyksestä! Yleisesti en oikein pidä murretuista sävyistä. Kasvivärjäyksestä lopputuloksena tyypillisimmin tulevat lämpimät vihreät, kellertävät ja ruskeat eivät oikein kuulu lempiväreihini. Tästä syystä kasvivärjäys ei oikeastaan ole minua juurikaan aiemmin kiinnostanut. Mutta sitten näin Nonnu Neulojan upeat turkoosin sävyt, jotka hän oli saanut aikaan lupiineista. Ja muutahan ei sitten tarvittu. Samoin tein huomasin olevani tilaamassa netistä alunaa puretusaineeksi, sekä opiskelemassa kasvivärjäyksen kiemuroita. Pihallamme kasvaa juuri sopivasti violetteja lupiineja, ja niinhän innostuin keittelemään niistä lientä langan värjäystä varten.


Tässäpä ylpeänä esittelen kahden värjäyskertani tulokset :)



Ensimmäisessä liemessä oli pelkkiä violetteja lupiinin lukkia ja langat oli esipuretettu alunalla. Pidin lämpötilan koko värjäyksen ajan alhaisena, noin 60 asteessa. Kaikki vyyhdit on Dropsin Fabelia. Neljä vasemman puoleisinta vyyhtiä oli liemessä ensin, kaksi näistä oli harmaita ja kaksi luonnon valkoista. Väriä tuli kuitenkin niin voimakkaasti, ettei vyyhdistä juurikaan erota kumpi oli harmaata ja kumpi valkoista.


Ensimmäisestä jälkiväristä sain kaunista, hiukan vaaleampaa turkoosia. Oikeanpuoleisen vyyhdin nakkasin vielä toiseen jälkiväriin.  Vääntelin vyyhdin solmuille ja dippailin sitä liemessä epätasaisesti sain mielestäni tosi kivan, laikukkaan lopputuloksen.


Ensimmäisen värjäyskerran onnistuttua päätin kokeilla värjäystä lisää. Tällä kertaa laitoin liemeen lupiineja varsineen päivineen ja nostin lämpötilaa lähes 90 asteeseen. Niinpä värjäystulos olikin selkeästi vihreää. Vasemmanpuoleiset vyyhdit syntyivät ensimmäisestä liemestä. Jälkivärjäykseen heitin pari teelusikallista ruokasoodaa, jonka avulla sain aikaiseksi ärtsympää vihreää.


Sitten kokeilin vielä, saisinko aikaiseksi punaista pelargonian kukista. Liemi oli hehkuvan punaista, mutta valitettavasti väri ei oikein tarttunut lankoihin. Varsinkin jälkiliemen väri on niin hailua, että taidan värjätä sen joskus jollain uudelleen.


Jokatapauksessa olen oikein tyytyväinen ensimmäisiin kasvivärjäyskokeiluihini! Luulenpa että syksyllä täytyy vielä pistää padat porisemaan uudelleenkin.

maanantai 3. heinäkuuta 2017

Sock Madnessin jälkimainingit

Katsokaapa mitä ihania lankalahjoja minulle on tupsahdellut postista Sock Madness -kisan menestyksen johdosta!



Tällaiset ihanuudet lähetteli minulle maririi ja Toneli. Niin syötävän ihanat värit! Molemmat lankamerkit ovat minulle uusia tuttavuuksia. Lanitiumia olinkin suunnitellut hankkivani Tour de Sockia varten, mutta nytpä ei tarvitsekaan (tai sitten ihastun tähän niin että tämän jälkeen sitä vasta tarvitseekin :D ) Kiitos paljon Toneli ja marii täysin odottamattomasta yllätyksestä!!

Pari päivää näiden lankojen saapumisen jälkeen sain taas postin saapumisilmoituksen. Lähettäjän nimi oli aivan tuntematon, enkä muistanut ostaneeni mitään keneltäkään. Paketista paljastui tällaiset ihanuudet:



Voisikohan tämän lankalähetyksen takana olla Ravelryn ritvis? Tuota Trailin Cloudsin itseraidoittuvaa lankaa olenkin ihastellut muutamaan otteeseen. Tästä valmistuu varmasti raitasukkia tässä syksyn mittaan. Kiitos sinulle lankalahjasta, kuka ikinä sitten oletkin!

Näiden lisäksi sain Sock Madnessin ensimmäiseltä varsinaiselta kisakierrokselta ns. extrapalkinnon, kun postasin tiimin ketjuun kuvan jossa neuloin sukkia kampaajan tuolissa istuessani. SM on siitä hauska kilpailu, että palkintoja voi voittaa pitkin kisaa mitä eriskummallisimilla meriiteillä. Minulle tupsahti rapakon takaa tällainen lähetys:


Kannatti siis osallistua Sukkahullutteluun. Vielä kerran sanon kaikille lankalähetysten takana olleille kanssaneulojille että KAUNIS KIITOS! <3 p="">
Kisaan neulomani sukat ovat vielä parin viikon ajan peikallisen käsityöliikkeen ikkunassa nähtävillä.


Minusta ja hulluttelustani tehtiin myös juttu paikallislehteen. Tässä kuva paperiversiosta.


Nettijuttua pääsee lukemaan täältä.  Toimittajan ideoima nettiversion otsikko on kyllä mielestäni vähän turhan raflaava, sillä en todellakaan koe olevani maailman neljänneksi nopein neuloja :D.

Neulomisinto on edelleen hiukan hukassa, mutta muutaman kerroksen olen aina silloin tällöin neulonut Tour de Sockin lämmittelyneulomuksena toimivia Priha -sukkia. Ilmoittauduin tosiaan Tour de Sock -kilpailuun Sukkahullutuksen ollessa vielä taydessä vauhdissa. sen verran tuo SM neulonta otti voimille, että Tourin aion ottaa löysin rantein ja rauhallisesti ilman sen kummempia menestystavoitteita.

keskiviikko 14. kesäkuuta 2017

No nyt on hulluteltu

Järjestyksessään 11. Sock Madness -sukkakisa on saatu päätökseen. Ja arvatkaas, minä sinnittelin kisassa mukana aina finaalikierrokselle saakka! Aiemmissa postauksissa olen esitellyt neljät ensimmäiset kisaan neulomani sukat. Tässäpä pikaesittelyt sukkakisaan neulomistani lopuista pareista. 

Neljännen varsinaisen kisakierroksen aiheena oli helmisukat.




Viidennellä kierroksella neulottiin mosaiikkia ainaoikein neuleena. Näissä sukissa oli myös aika persoonallinen kantapää.



Kuudennella, semifinaalikierroksella taisteltiin finaalipaikasta. Tehtävänä oli rakennella pentaminopalikoita intarsianeuleena. Ei ole muuten aivan läpihuutojuttu tuo intarsian neulominen pyörönä. Suureksi ihmetyksekseni neuloin pentaminosukat nopeiten omasta ryhmästäni ja selvitin tieni finaaliin.




 Finaalissa tehtävänä oli neuloa kirjoneuletta. Varren yläosan kuviossa piti kuljettaa neljää lankaa yhtä aikaa. Neuloin taukoamatta näitä finaalisukkia 29 tuntia. Jäin harmittavasti palkintosijojen ulkopuolelle ollessani finaalin neljäs. Toki hieno suoritus sekin, kun lähdin alunperin ihan vaan huvikseni kisaan mukaan. 



Tässä vielä kaikki sukat yhteiskuvassa.


Nyt ajattelin pitää muutaman neuleettoman päivän tässä. Vähän niinku kiintiö täynnä.. :D

lauantai 29. huhtikuuta 2017

Sukkahulluttelu jatkuu


Näköjään en saa päivitettyä tätä blogia ajallaan. Siispä pläjäytän nyt sitten kerralla esille kaikki vielä esittelemättömät Sock Madnessissa neulomani sukkaparit.

Edellisen SM-päivityksen tein siis kuukausi sitten, jolloin takana oli vasta  kaksi ensimmäistä kierrosta. Sen jälkeen on ehtinyt vierähtää kaksi seuraavaa kisakierrosta. Roikun vielä kisassa mukana, vaikka kaiken arjen kiireen keskellä onkin vaikea löytää aikaa kisaneulomuksille.

Noin kuukausi sitten menetin flunssan seurauksena ääneni ja jouduin sen vuoksi viikon sairauslomalle. Kakkoskierroksen bonusohje, Zag,  napsahti sähköpostiin juuri sopivasti sairausloman alkajaisiksi. Malli näytti mielenkiintoiselle, ja kun aikaakin kerrankin oli, lähti sukat puikoille saman tien.


Sukat aloitettiin neulomalla ensin kärki ja sitten luotiin silmukat keskelle eteen pituussuunnassa. Varren alku neulottiin matkaan intarsiana. Kantapää neulottiin sille jätettyyn reikään paikalleen viimeisenä. vaikka kokoa oli vaikea arvioida etukäteen, näistä sattui tulemaan omiin jalkoihin oikein passelit. valmistuivat oikein passelisti pääsiäissukiksi :).


Malli: Zag
Koko: 40
Lanka: Austerman step ja Regia
Puikot: terä 2,75, muut osuudet 2,25
Kulutus: 84 g
Ravelryssä: Zag


Kolmannella varsinaisella kierroksella päästiin neulomaan kirjoneuletta. Malli oli helppo neuloa symmetrisyytensä ansiosta, joskin kantapää oli superhidas tehdä. Pääsin jatkoon tiimini viimeisten neulojien joukossa.


Koko: 40
Lanka: Drops Fabel
Puikot: 2,5
Kulutus: 92 g
Ravelryssä: Mod Madness






Viimeisimmällä kisakierroksella kirjoneulonta jatkui, kun saimme tehtäväksemme neuloa lampaita, pupuja ja kanoja. Ohje tipahti sähköpostiin sopivasti viime viikonlopun alkajaisiksi, ja sainkin hitaan kirjoneuleosion neulottua viikonlopun aikana. Terät valmistuivat sitten parin seuraavan päivän aikana iltaneulontana. Muutkin kisailijat saivat omia sukkiaan valmiiksi hyvissä ajoin, ja taas sain omani valmiiksi viimeisten jatkoon päässeiden joukossa.


Neuloin varren kirjoneuleosion pouikkokoolla 2,5 ja terät koolla 2,25. Varsista tuli pirteän värikkäät,  mutta teriin tulin valinneeksi vähän liian tumman sävyn. Omiin jalkoihini varsista tuli hiukan liian kapeat, mutta ehkäpä nämä ovat sopivat 9v tyttärelleni ensi syksynä, joka ottaa äitiään jatkuvasti kiinni jalan koossa :).


Malli: Lambs and Chickens and Bunnies, Oh My!
Koko: kapea 39
Lanka: Drops Fabel ja jämiä muista
Puikot: 2,5 ja 2,25
Kulutus: 82 g




Tähän asti olen tykännyt Sock Madnessin kisasukkamalleista kovasti. Vielä odottelen, josko saisimme neulottavaksi jotain ihanan pitsistä tai palmikkoista. Toivottavasti saisin taiottua myös jostain neuleaikaa tulevia kierroksia varten, jotta pysyisin kisassa mukana :).

sunnuntai 2. huhtikuuta 2017

Tyttärelle


vanhimman tyttäreni jalat on kasvaneet kohisten, ja niinpä hän on kärsinyt akuuttia sukkapulaa koko kuluneen talven. Sukkapula sai jo kiukan helpotusta tovi sitten, ja hiihtoloman aikaan sain aikaiseksi neuloa hänelle toisenkin sopivan parin.


Neiti valitsi langat varastoistani itse. Kuvioksi valittiin kauniit sydämet Niina Laitisen Ystävänpäiväsukista. Sukat olivat oikein mukavaa matkaneulottavaa. tytär olisi halunnut että raidat olisi kohdistuneet mielivaltaisesti minne sattuu, mutta niin vaan toisen sukan kantapään alkuvaiheilla langassa oli solmu, ja raidoitus kappas vaan jatkui lähes samassa vaiheessa kuin ekassa sukassakin. No, eipä kuulemma haitannut sekään.

Vielä täytyy antaa langalle bonarit: mukavan tuntuista neulottavaa ja tytär tykkää näiden pehmeydestä.


Malli: oma perus
Koko: kapeahkot 37-38
Lanka: Schachenmayr Regia 6-ply
Puikot: 3,25
Kulutus: 82 g