Lumilinnan rakentamista

Perinteisemmät käsityöt on jääneet viimeaikoina vähän vähemmälle, sillä olemme innostuneet rakentamaan lasten kanssa lumilinnaa.

Projekti alkoi muutama viikko sitten, kun edellisen kerran oli suvikeli. Keksimme, että sankkoa apunakäyttäen syntyy kauniita, tasakokoisia lumipalloja helposti.

Kelien kylmentyessä huomasimme, että sankkopaloja voi tehdä myös pakkaslumesta. Projektimme eteni ja ensimmäinen linnamme sai kylkeensä elintasosiiven.

Seuraavaksi linna alkoi huutamaan eteensä kunnon eteistä.

Tämä on ollut meillä vallan mainio konsti saada lapset innostumaan ulkonaolosta, ja äidilläkään ei käy ulkoillessa aika pitkäksi :). Hyötyliikuntaa, raikasta ilmaa ja iloisen mielen saa kaupan päälle!

Lumilinnan tekoon tarvitaan siis vain muovisankko ja pakkaskelillä kastelukannu sekä kylmää vettä.

Pakkaskelillä palat saa onnistumaan parheiten kun painaa lunta sankkoon mahdollisimman tiiviisti. Lisäksi sankon on hyvä olla sisäpinnalta mahdollisimman sileä, että lumen saa varovaisesti yhtenä palana sankosta pois. 

Me teimme pakkaskelissä niin, että rakennettiin aina yksi kerros kerrallaan ja kasteltiin sitten tuore kerros huolellisesti päältä ja sivuilta kastelukannun avulla. Kerros jäätyy aika nopeasti (riippuen tietysti kuinka paljon on pakkasta) ja uutta kerrosta pääsee rakentamaan hetimiten.

Saas nähdä millainen lukaali me tästä saadaankaan aikaiseksi tässä talven mittaan :).

Synttäriherkkuja

Eilen juhlimme Mirjamin 3-vuotis synttäreitä. Synttärisankari toivoi synttäreilleen tarjottavaksi muffinsseja. Nämä teimme Kinuskikissan Sitruunakakun ohjeella. Tytöt kaivelivat laatikoista talon kaikki mahdolliset nonparellit ja koristelivat muffinssit niillä. No, tulipa ainakin keväiset ja pääsiäisteemaan sopivat tarjottavat.

Lisäksi tarjolla oli jo melkein perinteeksi muodostunutta voileipäkakkua (ainakin näiden synttäripostauksien kuvissa vilahtelee tarjottavia melkein samalla kaavalla)

 

 

Tässä sankari kynttilöiden puhaltamisen jälkeen.

Voi että, kuopukseni on jo kolme vuotta! Aika menee kyllä aivan valtavan nopeasti.

Kurkistus Maikin viherpiiperryksiin

Niin, tai siis piipertämistähän sen piti olla. Suostun myöntämään, että homma on ihan pikkasen lähtenyt lapasesta.

Hommahan lähti liikkeelle siitä, kun tutkailin kevättalvella erilaisia versioita myytävistä kasvihuoneista. Haaveilin sellaisesta parin metrin levyisestä, korkeintaan kolme metriä pitkästä huoneesta, johon voisimme tyttöjen kanssa istuttaa pari kurkkua ja tomaattia. Kun esittelin tätä haavetta miehelleni, hän tuumasi että osaisi kyllä rakentaa sellaisen itsekin. Ja kun aikamme suunniteltiin, huomattiin että tarvikkeitakin löytyisi ihan omasta takaa. Edesmennyt iskäni oli puutarhuri, ja ennen iskän tapaturmaa meillä oli kesäkukkatarha perheyrityksenä. Noilta ajoilta oli vielä tallessa myyntihuoneiden kaaria sekä muovia. Niinpä sitten tuumasta toimeen. Mies kävi hakemassa kaaret ja muovit kotipaikaltani ja alkoi läjäämään huonetta.

 

Kuvittelin, että kaaria olisi jotenkin kavennettu, tai ainakin muutama kaaripari jätetty pystyttämättä. Ehei, mieheni päätti kasata koko huoneen kaikessa komeudessaan. Tuumasi vaan että mahuttepas sitten täällä kunnolla pyörimään, ja että eihän sitä kokonaan tarvihe täyttää. No niinpä niin. 

Kurkistetaanpas miltä huone näyttää tällä hetkellä. 

Kaikki 40 neliötä alkaa olla aika tarkkaan käytetty, ja osa taimista piti istutaa jo uloskin :).

Viljelyksessä on kurkkua, tomaattia, salaatteja, porkkanaa, tilliä, varhaisperunaa, hernettä, pinaattia, parsakaalia, sipuleita, vesimeloonia, kesäkurpitsaa ja amppelimansikka. Tomaatteja ja mansikkaa lukuunottamatta kaikki olen idättänyt siemenestä.

 On ihanaa tulla kasvikseen heti aamulla ja tuoksutella tuoksuja, katkaista muutama salaatinlehti aamupalapöytään, ja tutkailla miten nopeasti kasvu edistyy

Vielä ihanampaa on seurata sitä lasten riemua, kun he saavat olla todistamassa kasvun ihmettä. Ihmetellä, miten niin pienestä siemenestä voikaan tulla noin iso kasvi. Ja oppia siinä samalla paljon luonnosta. Helmiina tunnistaa jo melkein kaikki kasviksen lajikkeet ja esittelee niitä innoissaan. Mirjami nappaa spontaanisti salaatinlehden suuhunsa juostessaan kasvihuoneen läpi. Ja mansikoiden kypsymistä jännätään kovasti!

Keksimme myös huippuidean kastelujärjestelmäksi: Navetan nurkaltamme löytyi täysin toimiva, tuhannen litran vesisäiliö, jonka alareunassa oli hana. Mies viritti sen aitan rännin alle niin, että saadaan kaikki sadevesi aitan katon toiselta lappeelta talteen. Parilla eurolla löytyi lvi-liikkeestä vielä sopiva liitoskappale, että saatiin kasteluletku kiinnitettyä säiliöön. Ja kun aitta on sopivasti vähän korkeammalla kuin kasvihuone, ei erillistä vesipumppuakaan tarvita, vaan vesi virtaa letkua pitkin huoneeseen ihan omalla paineellaan. Toistaiseksi ollaan pärjätty ihan tällä sadevedellä, vesijohtovettä ei ole tarvinnut käyttää vielä lainkaan!

Ja eihän se viherpiipertäminen tähän pääty, kun meillähän on sitten vielä niitä marjapuskiakin. Tänä vuonna näyttäisi tulevan satoa ihan mukavasti. Viime vuonnahan mustaherukoille tuli joku outo juttu, ja pensaat lehteytyivät vasta joskus heinäkuussa eikä marjoja tullut lainkaan. Punaherukat kukkivat ihan normaalisti, ja satoa tuli reilusti.

Tässä vielä muutama raakilekuva :)

Mustaherukkaa

Punaherukkaa

Karviaismarjoja

Niin ja niitä herukoitahan on sitten ihan reippaasti :)

Puutarhavadelmia

Mummolta tupaantuliaslahjaksi saamamme kirsikkapuukin on tehnyt muutaman marjan

Marja-aronioita

Tyntypäivä

Viikonloppuna vietimme Eevukkaisen 2-vuotis syntymäpäivää, tai "tyntypäivää", niinkuin sankari itse asian ilmaisee.

 

Oli mukava viettää päivää lähimpien sukulaisten ja ystävien kesken ja näytti siltä että synttärisankarikin viihtyi.

Ihastelin taannoin Tintin tekemää ihastuttavaa Hello Kitty kassia. Vaikka allekirjoittaneella meinaa tuo Hello Kitty tulla välillä jo korvista ulos, herättää se kuitenkin jälkikasvussa niin suurta ihastusta, että äidinkin on vaan hellyttävä. 

Ja kun tuli ostettua vähän Kitty-aiheista synttärilahjaa ja kakkukuvakin, sain reilu vuorokausi ennen syntymäpäivää idean virkata vielä lisäksi samantyyppisen kassin kuin Tintti.

Malli: Oma mukaelma Tintin tekemästä kassista, joka on puolestaan tehty tämän mallin mukaan

Lanka: Novita Miami

Kulutus: 89g

Koukku: 4

Muuta: Tämä Novitan Miami on yllättävän kiva tuttavuus, vaikka puolet langasta onkin akryyliä. Ainakin tätä oli kiva virkata, ei lohkeillut lainkaan niinkuin esimerkiksi Tennessee. Ostin lankoja kesähattuja varten, mutta nyt syntyykin kasseja :). Jospa vaikka sitten jämälangoista pipojakin joskus tuonnempana.

Eihän se tietenkään synttäreille ennättänyt, edellisenä yönä sain toista kahvaa ja viimeistelyä vaille valmiiksi. Itseasiassa kassi ei ole vieläkään aivan valmis, sillä Kittyltä puuttuu korvalliseltaan vielä kukka tai rusetti. Joka tapauksessa kassi on ollut jo kovassa käytössä. Ja sisarkateuttahan kassi herätti siinä määrin, ettei auttanut muu kuin alkaa virkkaamaan toista kassia :).

 Arvaatkos muuten mitä seuraavat synttärisankarin usein käyttämät toteamukset tarkoittavat?

Päpeppe pävelee ikkunia 

(vihje: liittyy kevääseen)

Pipappa Lusessee 

(vihje: idoli)

Pute Pat 

(vihje: pikkutytön toivelemmikki)

788 silmukkaa

Kun mitään valmista ei ole syntynyt moneen päivään, niin postataanpa sitten muusta.

Puikoilla on Triinu-huivi ihanasta virolaisia huivimalleja käsittelevästä "Pitsihuivit neuloen" -kirjasta. Halusin tehdä tähän suorakaiteen muotoiseen pitsihuiviin reunapitsit ympäriinsä, kun mallissa ne tulivat vain päihin. Nyt on sitten poimittu silmukoita ihan urakalla. 

Laskeskelin poikoilla olevan 788 silmukkaa, ja joka toinen kerros niitä tulee kahdeksan lisää. Taitaa olla oma henkilökohtainen silmukkaennätykseni. Voin kuulkaa sanoa, että yhden kerroksen neulominen kestää ja kestää ja kestää. Knit Pron kaapelinyhdistäjät ovat käytössä ekaa kertaa ja ovat kyllä oivallinen apu tällaisen reunapitsin tekoon.

On täällä tehty muutakin kuin värkätty pitsihuivia:

Irtonainen sähkölevy on oiva apu uudessa keittiössämme, kun mehumaija ei toimi induktioliedellä.

Oikealla yläkulmassa ei roiku lapsi, ainoastaan tyhjä puku kera kuomakenkien :)

Tunnustelua

Piti postata sukista, mutta kameran akku loppui juuri kun piti napata sukista kuvat. Niinpä sukkapostaus jää seuraavaan kertaan, ja sen sijaan tunnustan.

"The Gorgeous Blogger -palkinto on suunnattu kaikille upeille bloggaajille. Jokainen vastaa viiteen blogiinsa liittyvään kysymykseen ja jakaa tämän palkinnon viidelle, jotka mielestään sen ansaitsevat."

Sain tämän Tunnustuksen Villakeränen -blogin Minnalta. Olen tunnustuksesta hämmentynyt ja iloinen, kiitos kaunis!

Tässäpä sitten kysymyksiin vastauksia:

1. Milloin aloitit blogisi?.

Syksyllä 2009. Eka postaus löytyy täältä :). Blogin ensipäivinä postasin mm. Sunnuntaisukista ja Serkkupojan ristiäislahjuksista.

2. Mistä kirjoitat blogissasi, mitä kaikkea se käsittelee?

Käsityöblogihan tämä. Tuleehan sitä kirjoitettua joskus kaikesta muustakin. Viime keväänä perustin myös toisen blogin, Koti Rinteellä, jonne oli tarkoitus laittaa juttuja uuden kotimme remontin etenemisestä, sisustusjutuista ja muista ”homing –aiheista”, mutta jotenkin tuo innostus toisen blogin kanssa sitten lopahti. Pitäisiköhän sitä viritellä uudelleen?

3. Mikä seikka tekee blogistasi erityisen verrattuna muihin?

Jaa-a. Enpä ole ajatellut että tämä olisi mitenkään erityinen muihin käsityöblogeihin verrattuna. Aika perinteisellä kaavalla mennään :).

4. Mikä sai sinut aloittamaan blogin kirjoittamisen?

Olen varsin herkästi asioista innostuvainen. Niinpä aloitin oman blogin pitämisen varsin pian siitä kun ylipäänsä löysin käsityöblogit netistä. 

5. Mitä haluaisit muuttaa blogissasi?

Haluaisin mielelläni kuluttaa enemmän aikaa kuvien ottamiseen ja blogitekstien kirjoittamiseen. Monesti tulee räpsittyä vaan nopsasti jotain ja sitten kirjoitetaan ilman suurempia pohdintoja. Kun olisi sitä armasta aikaa…

 

Ja koska tunnustuksen saaminen tuntuu ainakin minusta kivalle, jaan tätä mielellään eteenkin päin.

• Marittan marittan -blogi pursuaa kauniita neuleita ja raikkaita värejä
• Anniinan Puikko hukassa  on niin pirteä ja monipuolinen
• Annikan Sweet things -blogista löytyy paljon ihania ideoita neuleiden ja askartelun parista
• Agathan Viivasolla -blogissa olen ihastellut mm. useita kauniita huiveja
• tiinaniitin eriparivillasukka on pullollaan kauniita neuleita ja kirjoiustyyli mukavan selkeää.

Lopuksi vielä muutama tunnelmakuva laskiaiselta. Vietimme laskiasta omassa rinteessä, minne mies on tampannut moottorikelkalla mainion mäen. Laskimme mäkeä, paistoimme makkaraa ja kahvittelimme. Laskiaispulliakin leivoin (ja tämä todella ansaitsee tulla mainituksi, sillä edellisen kerran on tullut leivottua pullaa ehkä noin kymmenen vuotta sitten!), mutta ne katosivat parempiin suihin ennen kuin ehdin (muistin) napata kuvaa :).

Helmikuu 2011

Helmikuu oli huippu neulomiskuukausi siinä suhteessa, että vihdoin sain kulutettua einiinihkulankoja lankakaapistani vähemmälle. Ja toki aina väliin piti tehdä terapiatyöksi joku ihkulankajuttukin :).

16 neuletta/virkkuuta:

• 4 pipoa
• 3 kämmekkäät
• 3 koria
• 3 sukat
• lapaset
• huivi
• patakinnas

Lankaa näihin kului yhteensä 2484g

Laitanpas tähän vielä muutaman maisemakuvan eiliseltä illalta. Kuvat on otettu pihastamme viiden jälkeen illalla auringon laskiessa. 

Aitan peltikatolta tuli lumet alas

Tuuli tiputteli ja kuljetteli melkoisen määrän oksia vanhoista pihakoivuistamme

Koko talven rakenteilla olleet lumilinna ja -heppa taitavat olla nyt maksimimitoissaan.