Sivut

lauantai 20. lokakuuta 2012

Lokakuinen Kevätpäiväntasaus

Minä niin tykkään pitsin neulomisesta. Pitsihuivin neulominen on vaan niin kivaa: ei liian yksitoikkoista, prosessi on riittävän pitkä ja haastavuutta voi säädellä mallin valinnan mukaan. Ja mikä ihaninta - palkinto lopussa (yleensä) ihana! Huiveja on kiva neuloa myös, koska niiden koolla ei yleensä ole hirveästi väliä, käyttöä löytyy aina niin isommalle kuin pienemmällekin huiville. 


Olen joskus taannoin kertonut, kuinka olen tässä neuleintoiluvuosieni varrella huivittanut äidin, anopin ja kaikki mummot omalta ja miehen puolelta. Viimeksi neuloin pitsihuivin kummitädilleni. Joskus tuon Kaikukukan ollessa puikoilla tuli puhetta huivin neulomisesta toisen tätini kanssa. Hän haaveili pitsihuivista ja minä lupasin kernaasti neuloa hänelle sellaisen. Kevättalvella treffailtiinkin asian tiimoilta, katseltiin lankoja ja malleja, ja lanka päätettiin ja malli. Suunnitelma kuitenkin kariutui kun lanka ei sopinutkaan malliin ja ajatus jäi muhimaan. Asia otettiin uudestaan esille myöhemmin kesällä tädin käydessä taas vierailulla. Nyt huivihaaveet vaihtuivatkin ponchoon. Valmiita pitsiponchomalleja on aika vähän, ja niinpä käytimme hiukan luovuutta. Ravelryssä selattiin erimuotoisia huivimalleja ja mietittiin miten niistä saisi muokattua pitsisen ponchon. Lopulta päädyimme Lankakomeron Päivin suunnittelemaan Päiväntasaushuiviin.



Ponchon toteutuin niin, että jätin ohjeesta ensimmäisen chartin kuvion kokonaan neulomatta, lisäsin silmukoita puolet alkuperäistä ja lähdin posottelemaan kuvioita suljettuna neuleena. Posottelu oli siinä mielessä kivaa, että nurjat kerrokset saikin neuloa nyt oikein :).



Vähensin muutamassa chartissa toistettavia mallikertoja, jotta ponchosta ei tulisi epäkäytännöllisen pitkää.



Muutama vastoinkäyminenkin koettiin neulomisprosessin aikana, siitä postailinkin aiemmin. Tämä neuloja-äiti oppi ainakin, että ellei halua menettää parin päivän intensiivisen neulomisprosessin tulosta, ei kannata jättää neulettaja 3v lasta kera askartelusaksien valvomatta samaan olkkariin...





Yhtä kaikki lopputuloksesta tuli juuri niin kiva kuin pitikin. Tai ainakin huivitettava tätini niin väitti. Pingottaessa pelkäsin ponchon venyvän liiankin pitkäksi, mutta huoli osoittautui onneksi turhaksi.



Dropsin Lacea neuloin ensimmäistä kertaa. Neuletuntuma oli aluksi liukkaan ja joustamattoman oloinen ehkä nimenomaan silkin takia, mutta äkkiä siihen tottui. Alpakka toi mielestäni neulepintaan sopivasti karvaisuutta. Ihmeen lämminkin tämä bolero on pitsisyydestään huolimatta.


Malli: Vernal Equinox Shawl Surprise ponchoksi muunneltuna
Lanka: Garnstudio Drops Lace
Kulutus: 118 g eli 944 m.
Puikot: 3,25

Hei, ja seuraavan tädin huivikin on jo puikoilla!


23 kommenttia:

  1. Ihan mahtava! Tuota voi varmasti käyttää myös huivina pyöreän huivin tapaan ja sitten ponchona kun siltä tuntuu.

    VastaaPoista
  2. Kaunis poncho! En yleensä ole mikään ponchojen ystävä, mutta tästä tykkään.

    VastaaPoista
  3. Upea, sellainen henkäyksen kevyt! Mutta HUI tuota saksijuttua :/

    VastaaPoista
  4. Oi kuinka upea poncho. Ihana kuin unelma.

    VastaaPoista
  5. Voi mikä upeus! Kuin unelma! :)

    VastaaPoista
  6. Kaunis! Värikin jotenkin ihanan miellyttävä. Ja kauniita kuvia :)

    VastaaPoista
  7. Äärettömän kaunis on kyllä lopputulos, Wau!

    VastaaPoista
  8. Hei, ponchon onnellisena omistajana voin kertoa, että poncho on tutustumisen jälkeen tullut yhä vain mieluisammaksi! Yksi sen hienoista jujuista on yläosan kaarroke, joka istuu kauniisti hartioilta ja antaa sitten leveän helmaosan laskeutua tasaisesti ympäriinsä. Poncho ei siis "kasaannu" läjäksi eteen ja taakse. Ja se on lämmin ja pehmeä ja kaunis! Ja sitä voi tosiaan käyttää myös kaulaan kietaistavana huivina, mikä oli ihan yllätysbonus. Sisäpiirin tietona mainittakoon, että erään tietyn tädin ensimmäinen spontaani kommentti ponchon nähdessään oli "Aivan ihana väri!"...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla että suhteenne ponchon kanssa syvenee! :)

      Poista
  9. Mä en ole yhtään poncho-ihmisiä (paras tietämäni pontso on Maikista ja pelottavast Pontsosta se iso keltainen otus :D) mutta tuollaista pitsijuttua voisin pitää! Ihanan kevyen ja ilmavan näköinen. (:

    VastaaPoista
  10. Kaunis poncho ja kauniita kuvia. :)

    VastaaPoista
  11. Voi että, voiko tässä muuta kommentoida kuin VAU! :)

    VastaaPoista
  12. Kaunis! On sulla ollut aika urakka, olen joskus tuon neulonut huivina ja ponchossa nyt on tuplasti työtä. Varmaan unelmanpehmeä tuosta langasta tehtynä...

    VastaaPoista
  13. Herkän kaunis! Onneksi sait korjattua pikku termiitin tuhotyöt... :D

    VastaaPoista
  14. Aivan upea! Minäkin olen yrittänyt etsiä kivaa pitsiponchon ohjetta, mutta turhaan. Sinähän voisitkin nyt konkarina kirjoitella meille kaikille sellaisen. ;) Itse en ole vielä rohkaistunut soveltamaan...

    VastaaPoista
  15. Ompa upea!!! Ja tosiaan, voisit meille kaikille kuolaajille laittaa tuon ohjeen ;)

    VastaaPoista
  16. Voi kumpa olisinkin tehnyt muistiinpanoja poncoa neuloessa, niin voisin ohjeen kirjoittaa. Loin silmukoita noin 1,5 -kertaisen määrän huivin silmukkamäärään nähden. Lisäksi piti laskeskella sopiva silmukkaluku ottaen huomioon että ponchossa ei ole reunasilmukoita. sitten aloittelin muistaakseni 2. chartista neulomaan kuviota. Silmukkamäärää piti sovitella muutamaan kertaan matkan varrella. Lopputuloksen piti olle 3/4- ympyrä, mutta tästä tuli ihan ympyrän mallinen jostain syystä kuitenkin... :)

    VastaaPoista