Kesän makuja talteen

Mustikkamuffinssit 

2 munaa
1 ½ dl sokeria
2 ½ dl vehnäjauhoja
1 ½ tl leivinjautetta
½ dl juoksevaa Oivariinia tai 50 g sulatettua margariinia
200 g vaniljarahkaa
200 g tuoreita mustikoita

Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi. Yhdistä vehnäjauhot ja leivinjauhe keskenään. Sekoita jauhoseos muna-sokerivaahtoon vuorotellen rasvan kanssa. Lisää taikinaan vaniljarahka ja mustikat. Lusikoi taikina muffinssivuokiin. Paista 200 asteessa n. 20 minuuttia. Suojaa foliolla, kun pinta on saanut hieman väriä.

Tämän reseptin jujuna on taikinassa käytetty maustettu rahka. Olen kokeillut ohjetta vaniljarahkalla ja valkosulkaa-limerahkalla, ja molemmilla kerroilla tuli aivan hurjan hyviä muffinsseja. Alkuperäinen ohje on Kinuskikissan Mansikkamuffinssit.

Etikkakurkut

5kg avomaan kurkkuja

6dl väkiviinaetikkaa

400g sokeria

3l vettä

1 pss kurkunsäilötettä

tillinvarsia ja -kukintoja

mustaherukan lehtiä

tammen lehtiä

valkosipulia

Huuhdo ja viipaloi tai lohko kurkut. Pienet kurkut voidaan säilöä kokonaisina. Lado kurkut tölkkeihin vuorotellen tillin kanssa. Lisää kuhunkin purkkiin myös 1-2 mustaherukan lehteä ja muutama tammen lehti, sekä hienonnettua valkosipulia oman maun mukaan. Kiehauta vesi ja sokeri, lisää etikka ja kurkun säilöte. Jäähdytä liemi ja kaada tölkkeihin niin, että kurkut peittyvät täysin. Pane päällimmäiseksi tilliä ja mustaherukan- ja/tai tammen lehtiä niin että kurkut pysyvät koko ajan liemen alla. Siirrä tölkit viileään paikkaan säilytykseen noin vuorokausi säilömisestä. Noin kolmen viikon kuluttua kurkut ovat valmiit tarjottaviksi.

Avomaankurkkujen paras satokausi on käynnissä, ja tällä reseptillä olen säilönyt kurkkuja jo pariin otteeseen. Maustevinkkejä olen saanut äidiltäni ja mummoltani.

Piimäpiirakka

4 kuppia piimää

4 kuppia sokeria

2 kuppia voita sulatettuna

6 kuppia vehnäjauhoja

2 tl soodaa

päälle n. litra mustikoita, mansikoita, vadelmia, raparperejä tai vaikka omenaviipaleita

Sekoita ainekset keskenään ja ripottele päälle marjat. Paista 200*C n. 30min.

Tällaisen helpon ja herkullisen piirakkareseptin sain äidiltäni. Ohje on hirmuisen helppo, joten leipominen onnistuu hyvin lastenkin kanssa. Tässä kuppina käytin n. 1,5dl:n vetoista kahvikuppia. Näin tuli iso pellillinen muhkeaa piirakkaa. Pienemmälle uunille tai ohuempaan piirakkaan voi kupin tilalla käyttää 1dl:n mittaa. Toisella valmistuskerralla piimä loppui kesken, jolloin korvasin osan piimästä vaniljajugurtilla. Hyvää tuli!

Pinaatit ryöppäsin ja pakastin jo muutama viikko sitten, mutta laitanpa tähän vielä ylös Marttaliiton sivuilta löytyvän linkin, josta nappasin ryöppäysohjeita.

Toissapäivänä käveltiin mummon ja äidin kanssa suolla, ja tuomisina oli pari litraa lakkoja ja melkein puolitoista sankollista mustikoita. Eilen harjoittelin sitten hillojen tekemistä. Lakkahillon ohje täältä ja kuningatarhillon ohje täältä.

Auringonpistoksesta päähänpistos

On sitten tullut tälle kesälle koettua auringonpistos, ja voin sanoa, että ei ollut mukavaa. Tarvittiin helteinen päivä, paljon piha- ja kasvihuonepuuhaa sekä Maikki ilman hattua ja riittävää nestetankkausta. Iltapäivällä alkoi päänsärky, joka sitten paheni huimauksen ja etovan olon kautta siihen pisteeseen, etten lopulta kyennyt avaamaan silmiäkään  ilman ettei horisontti olisi heittänyt, saatikka nousemaan ylös tai edes neulomaan. Onneksi olo helpotti yhdessä yössä.

Pari päivää tästä bongasin kaupan lehtihyllyltä uusimman Suuri Käsityö -lehden, jonka kannessa komeili pirteän värinen hellehattu. Hetken mielijohteesta ostin lehden ja päätin rohjeta kokeilemaan hatun ompelemista.

Edellisen kerran olen ommellut kaavoista 7. luokan käsitöissä, joten vähän jännitti, että tuleeko siitä mitään. Onneksi sain huippuhyviä käytännön vinkkejä mieheni siskolta Emilialta.

Hatusta tulikin yllättävän hyvä! Koko oli just passeli, ja värikin miellyttää silmää. Kankaana käytin viime talvena ompelemastani jouluverhosta yli jääneen Marimekko -kankaan palasen. Hattu on ollut jo ahkerassa käytössä: pari kertaa mustikkametsässä ja päivittäin pihapuuhissa.

Tytöthän halusi tietysti heti samanlaiset, ja eihän äidin auttanut muu kuin alkaa muokkaamaan kaavoja pieneen päähän sopivaksi. Tytöt saivat valita mieleisensä kankaat pienestä kangasvarastostani, ja yllätys yllätys - molemmat halusivat tismalleen samanlaiset kankaat.

Mirjamin  hattu onnistui muuten hyvin, mutta aika pieni siitä tuli. Ei mahdu enää ensi kesänä. Helmiinan hattuun isonsin kaavoja. Helmiina halusi myös isomman lierin. Lieristä tulikin sitten vähän hupsun näköinen, mutta ainakin käyttäjä itse tykkää.

Kuvissa esiintyvät tyttöjen hameet ompelin omasta pieneksi jääneestä (köhöm köhöm!) lempparihameesta. Pari ylimääräistä kerrosta pois, hame keskeltä poikki ja kuminauhakujat kuminauhoineen paikoilleen ja kas vaan, uudet balleriinahameet on valmiit :).

 Mukavaa oli ommella pitkästä aikaa. Ja voi kun olisi tuota armasta aikaa enemmän, voisin innostua näistä ompeluhommista vaikka kuinka! Nyt ei kuitenkaan oikein ehdi ompelemaan eikä paljon neulomaankaan, kun marjojen ja vihannesten satokausi on parhaillaan. Siitä taidankin postailla sitten seuraavaksi...

Lisää Ruusupipoja

Kuten edellisessä postauksessa kerroin, viime viikonloppuna neulomani Rose-pipo olikin omille lapsille liian pieni ja päätyi kummitytön käyttöön. Neuloin tuon pieneksi osoittautuneen pipon ohjeen suosittelemilla puikoilla (3½), mutta omalla käsialallani lopputulos oli aika tiivis ja joustamaton. Niinpä päätin kokeilla paksumpia puikkoja. Puikkokoon suurentaminen osoittautui hyväksi vaihtoehdoksi. Näillä nelospuikoilla tikutelluista pipoista tuli tytöille juuri passelit.

Malli: Rose -pipo (Ulla 2/05), suunnittelija Pia Tuononen

Lanka: Novita Tennessee

Puikot: 4

Kulutus: 59g ja 55g (toiseen pipoon neuloin muutaman kerroksen enemmän)

Minun ihanat Ruusunnuppuset! <3

Kummityttöä onnittelemassa

Kummilapsistani nuorin täytti viime viikonloppuna kokonaisen vuoden. Kyselin etukäteen neitokaisen äidiltä, mitä voisin neuloa lahjaksi. Toiveeksi tuli reilun kokoiset villahousut talven varalle. Lankavarastosta löytyikin lasten talvineuleita silmällä pitäen ostamaani Dropsin BabyMerinoa, jota päätin käyttää neuleeseen. Koska oli vähän vaikea arvioida paljonko housuihin menisi lankaa, päätin tehdä raidalliset housut, jotta lanka varmasti riittäisi. 

Koska kummitytön äiti toivoi housuihin reilusti kasvun varaa, sovittelin tekelettä oman tyttäreni 2v3kk päälle ja neuloin pituutta sen mukaan. Lahkeen resoreista tein tarkoituksella pitkät - niitä voi sitten käännellä ekana talvena, kun ovat muuten vielä reilun mittaiset. Olkaimiin ompelin kaksi paria nappeja tuomaan lisää säätömahdollisuuksia. Aluksi housut yltänevät kainaloihin saakka, ja neidin kasvaessa voi olkaimet ottaa kokonaan pois.

Tykkään lopputuloksesta, vaikka alussa epäilytti että tuliko tehtyä liian leveitä raitoja. Näihin housuihin voisi neuloa mätsäävän villatakin (joko yksivärisen tai raidallisen) sitten syksymmällä...

Malli: Mallia mittoihin otin Novitan kevät 2009 -lehdessä ilmestyneestä ohjeesta.

Lanka: DROPS Baby Merino

Puikot: resoreissa 2½, muuten 3,25
Kulutus: 188g

Muuta: Ihan ihanan pehmeää lankaa, suosittelen!

Kummitytön synttäreitä edeltävänä päivänä olin aloittanut Rose-kesähatun neulomisen. Olen tänä kesänä neulonut Helmiinalle ja Mirjamille jo mansikkakesähatut, mutta ne ovat ikävästi venyneet käytössä, eivätkä ole enää oikein edustavan näköiset. Ihastuin tähän pipomalliin, kun näin niistä Marittan tekemät versiot. Sitten ohjetta tutkiessani huomasin että piposta on vielä olemassa toinenkin, hörsyläisempi versio. kun kaapista löytyi vielä sopivaa puuvillalankaa, innostuin heti luomaan silmukat. Koska edelliset hatut tosiaan venähtivät isoiksi (Novitan Miami -lanka ja ilmeisesti liian isot puikot), ajattelin että teen nyt napakan version, ja jos tulee liian pieni, niin aina sille käyttäjä löytyy.

Seuraavana päivänä kummitytön luo ajaessamme sain Rose-pipon valmiiksi. Ja niinhän siinä kävi, että se oli pikkuisen liian pieni kummallekin omalle tytölle. Päivänsankarineidille se oli kuitenkin aivan sopiva, ja kun heillä vielä tuntui olevan puutetta sopivasta kesähatusta, niin kummitätihän jätti mielellään uunituoreen tekeleensä kummitytön käyttöön :).

Malli: Rose -pipo (Ulla 2/05), suunnittelija Pia Tuononen

Lanka: Novita Tennessee

Puikot: 3½

Muuta: Malli on tosi kiva ja ohje selkeästi kirjoitettu. Tällekin suosittelut! :)

Triinu

Anoppini täytti viime pyhien aikaan pyöreitä, ja lahjoin häntä Triinu-huivilla. Aloitin huivin neulomisen hyvissä ajoin maaliskuussa. Maaliskuun postauksissa huivin tekele vilahtelikin useampaan otteeseen. Huhti- ja toukokuun neulos huilasikin neulekorissa, ja muutamat puuttuvat rivit neuloin kesäkuussa.

 

Kyseessä on siis Triinu -huivi "Pitsihuivit neuloen- kauneimmat virolaiset pitsimallit" -kirjasta. Sen verran sooloilin tätä(kin) neuloessani, että tein pitsit ympäri huvin, kun kirjan mallissa pitsit tulevat vain huivin päihin. Pitsireunusta neuloessa puikolla oli yhteensä yli 800 silmukkaa, taisi muuten olla oma ennätykseni. Reunusta olikin aika puuduttavaa neuloa, kun koko illan neulomisen jälkeen sai todeta saaneensa kokonaista kaksi riviä valmiiksi. Mielestäni tuo pitsireunus on kuitenkin tosi nätti, ja antaa huiville kivasti lisäleveyttä.

En ole myöskään aiemmin neulonut näin ohutta lankaa(100g ~ 800m), en myöskään pitsiä niin ohuilla puikoilla (3,25). Alussa tuntuikin, ettei hommasta tule mitään, mutta loppua kohti tikuttelinkin sitten kuin vanha tekijä.

Nyppyjähän tässä on aika paljon, mutta ne oli helppoja tehdä näin ohuella langalla. Teinkin nypyistä isompia kuin ohjeessa, seitsemän silmukan sijasta neuloin nypyt yhdeksällä silmukalla.

Malli: Triinu kirjasta Pitsihuivit neuloen

Lanka: Schoppel-Wollen Zauberball Lace Weight

Kulutus: 93g, eli n. 744m

Puikot: 3,25

Muuta: Seitsemäs neulomani huivi tälle vuotta, eli HHV7.

Tuumaustauko

Blääh. Se tunne, kun on ensin väkrännyt iltakaupalla ykspistekaksvitosen virkkuukoukun kanssa pitsiä (siis minä, joka en edes oikeasti osaa virkata) ja sitten lopputulos on jotain muuta kuin piti. Blääh blääh blääh!

Ruutuvirkkausta olen siis värkännyt, ekaa kertaa. Aiemmin jo vähän vilauttelinkin tekelettäni. Ideana oli (ja on kai edelleenkin) virkata verho portaikon pieneen, neliön muotoiseen ikkunaan. Olin jo pidemmän aikaa etsiskellyt sopivaa mallia verhoksi, joka olisi siis tarkoitus pingoittaa joko ikkunan eteen tai lasien väliin. Kaikki valmiit mallit tuntuivat olevan enemmän tai vähemmän mummotyyliä, joten päätin suunnitella oman. Ja sitten sainkin hienon idean - kirjaimia!

Eräästä kirjailukirjasta löytyi ihania kirjainmalleja, ja niiden avulla päätin toteuttaa verhoni. Tein oikein mallitilkunkin ja mittailin, jotta tulisi sopiva leveys. Sitten piirtelin ruutupiirrosta pari iltaa ja täsmäilin tekstiä niin että se asettuisi neliön muotoon. Olin aivan innoissani projektista.

Vielä siinä vaiheessa olin haltioissani, kun teksti virkkuussa alkoi hahmottua. Sovittelin tulevaa verhoa ikkunaan ja totesin tyytyväisenä leveyden olevan täydellinen. 

Mutta. Missään vaiheessa ei tullut mieleen mitata virkkuun KORKEUTTA. Jotenkin koko ajan kuvittelin, että neliöhän siitä muodostuu, kun virkkaa yhtä monta ruutukerrosta kuin on rivejäkin... Mutta mitä vielä. Verhosta tuli siis 40cm leveä niin kuin kuuluukin, mutta korkeutta on vain niukin naukin 30cm.

Nytpä siis tuumailenkin, että mitäköhän tuohon voisi virkkailla lisukkeeksi niin, että saisin verholle pituutta kymmenisen senttiä lisää. Ei mitään mummoruusuja, vaan jotain freesimpää. Lisää tekstiä? Mitä? Jottain koukeroita kait? Ideoita otetaan kernaasti vastaan! :)


Sitten olisi muutakin tuumattavaa. Saanko esitellä, Maikin hellään huomaan kirpparilta ruhtinaalliseen 20 sentin hintaan kotiutunueet kaksi pellavavyyhtiä.

 

Mitähän 180 grammasta ohuen ohutta pellavalankaa voisi tehdä? Paljonkohan tässä on metrejä? Eikös jotkut hurjat neulo pellavasta esimerkiksi pitsiä? Ja vielä lisää kysymyksiä, voisiko näitä vyyhtejä jotenkin pestä?  Pikkuisen tunkkaiselle haisevat tuuletuksesta huolimatta. Mutta siis pellava on sellainen materiaali, josta en ole koskaan aiemmin tehnyt mitään. Mielessä on tietysti vaikka mitä villejä ideoita, mutta mitähän pellavasta noinniinku yleensä neulotaan? Saapi kertoa! :)

Kesäkuu 2011 ja puolivuosikatsaus

Kesäkuussa ei kovin montaa valmista neuletta syntynyt: kolme pipoa ja kaksi huivia. Lankaa kului 421g.

Vasemmalla yläkulmassa komeileva Triinu on vielä esittelemättä, postaan siitä sitten kunhan saan huivista vähän parempia kuvia.

Kun vuosi on puolessa, ajattelin vähän laskeskella paljonko sitä onkaan neulottu tänä vuonna.

Tammikuu    627g

Helmikuu    2484g

Maaliskuu    645g

Huhtikuu    632g

Toukokuu    507g

Kesäkuu    421g

Yhteensä    5316g

Tänä vuonna olen siis jo ylittänyt viime vuotisen grammamääräni, vaikka vuosi on vasta puolessa! Neulomistahti taitaa tosin hidastua merkittävästi, kun palailen syksyllä takaisin töihin.