Tarpeeseen

En muista lienenkö aiemmin kertonut muista kuin käsityöaiheisista harrastuksistani. Harrastan nimittäin myös innokkaasti hevosia sekä ratsu- että ravipuolella. Ihan pikkutytöstä saakka olen kulkenut raveissa ja ratsastustunneilla. Teininä raviurheilu jäi ja ratsastus oli se ykkösjuttu. Viime vuosikymmenen aikana ravihevoset ovat alkaneet kiinnostaa uudelleen. 

Enollani on ravitalli, jossa kävin ennen lasten syntymää hoitamassa, ajamassa ja ratsastamassa. Hankinpa jopa ravikortinkin innostuksissani ja ajelin kymmenkunta monte - eli raivratsastuslähtöä. Lasten synnyttyä nuo treeni- ja ajohommat on pitänyt lopettaa käytännössa kokonaan, mutta silloin tällöin on  edelleen kiva päästä mukaan reavireissuille. 

Omistan Einomies -nimisen ravihevosen yhdessä enoni kanssa, ja viime viikonloppuna olimme "Empun" kanssa V75-raveissa Oulun Äimärautiolla. Pakkasta ravien alussa oli -16*C, mutta ravien loppupuolella auringon jo laskettua pakkanen painui jo varmaan alle kahdenkymmenen asteen. Siinä  valjastellessa joutuivat näpit aika kovalle koetukselle - eihän sellaisia remeleitä ja solkia voi hanskat kädessä kiinnitellä, joten avokäsin sitten. Niinpä sain ajatuksen, että kämmekkääthän ne olisivat oivalliset siinä hommassa. Ravireissulta kotiuduttuani sitten vain tuumasta toimeen ja kämmekkäitä tehtailemaan.

 

 Ja tässäpä niitä, sarjatuotannolla valmistuneita kämmekkäitä. Keskimmäiset valmistuivat ensin, mutta niistä tuli naisen käteen liian suuret ja enoni jättikouriin liian pienet (ja ehkä myös hivenen rohkean väriset miesmakuun). Seuraavat, harmaapunaraitaiset onnistuivat sitten jo paremmin ja päätyivät enoni vaimon käsiä lämmittämään. Ja harmaat sitten enolle. Punaiset aion pitää itse - kun ovat isohkot, niin niitä on kätevä pitää ohuiden ratsastushanskojen päällä lisälämmikkeenä kylmällä taipaleella maneesiin siirryttäessä.

Malli: oma

Lanka: Novita 7 Veljestä

Puikot: Punaisissa 4, muissa 3½

Kulutus: 60g, 50g, 62g

Kuvasarja on otettu kotimme rappusissa. Viimeisessä kuvassa vilahtaa myös Aarteeni - eli vanha poljettava ompelukone,  jonka löysin talon entisen omistajan jättämänä aitastamme. Nykyisellään kone kaunistaa yläkerran oleskelutilan aulaa rappusten yläpäässä. Joulun alla sain ukilta ja mummoltani lahjaksi suurennoksen heidän kihlajaiskuvansa, joka pääsi arvoisensa paikalle ompelukoneen yläpuolelle. Olenkin ajatellut kerätä kollaasin tuolle seinälle minun ja mieheni vanhempien ja isovanhempien vihki- tai kihlajaiskuvista. Ovat niin kauniita nuo entisajan potretit. Ja ihmiset niissä tärkeitä.

Ja mitenkäkö niissä raveissa sitten kävi? No hyvin! Emppu oli hienosti toinen juostuaan raskaalla paikalla johtavan rinnalla eli ns. "kuoleman paikalla". Seuraavalla ravireissulla ei tarvitse sitten sormienkaan palella :).