Eliina Shawl

Käytännössä joka joulu 28 vuoden ajan olen saanut molemmilta mummoiltani pehmeän, ihanan neulelahjan. Yleisimmin toisen mummon paketista on paljastunut lapaset ja toinen mummo on neulonut pukin konttiin sukat. Nyt aikuisena minusta on ihana antaa joululahjaksi mummoille jotain omatekemää, ikään kuin vastapalvelukseksi useista ihanista vuosien varrella saaduista neulelahjoista. Viime jouluna neuloin toiselle mummolleni joululhajaksi pitsihuivin (Fifi III:n) ja toinen mummoni sai pukin kontista villasukat. Tänä vuonna ajattelin tehdä tasapuolisuuden nimissä päinvastoin :). Sukat ovat vielä neulomatta (malli ja lanka ovat kyllä selkeinä mielessäni), mutta huivi toiselle mummolle valmistui jo pari viikkoa sitten.

Pitsihuivin mallin valinta oli hirmuisen vaikeaa. Halusin tehdä nätin huivin, joka kuitenkin olisi lämmin. Ja vanhemmalle ihmiselle pitsin tulisi mielestäni olla vähän konservatiivisempaa muttei missään nimessä tylsää kuitenkaan. Aika monta mallia pyörittelin mielessäni kunnes lopulta päädyin Lankakomeron Päivin suunnittelemaan ihanaiseen Eliina Shawliin. Lankana käytin edellä mainostamaani Austermannia.

Malli oli juuri passeli telkkarinkatsomismalli. Työ eteni joutuisasti selkeän ohjeen, kivojen puikkojen ja ihanan langan ansiosta. Ja juuri kun sileät osuudet alkoivat puuduttaa, olikin reunapitsin aika. Työn valmistumiseen kesti 12 päivää.

Lopputulokseen olen oikein tyytyväinen, mielestäni tästä tuli ihan mummoni näköinen(väritoivetta tiedustelin mummolta vaivihkaa etukäteen). Tekisi mieli antaa huivi mummolle jo nyt, mutta pakko malttaa odottaa jouluun saakka :).

Erikoista tässä huivissa oli virkkaamalla tehty reunakerros, joka tuokin kivasti ilmettä huiviin. Kiitos kovasti ihanasta ohjeesta Lankakomeron Päivi!

Malli: Eliina Shawl 

Puikot: 4

Lanka: Austermann Step classic 420m/100g

Kulutus: 168g / 706m

Psssst. Jos joku mummoni tunteva ihminen tätä lukee, niin muistakaapa pitää joulusalaisuus ;).

Meijän tuleva koti

Tänään kirjoitimme kauppakirjoihin nimet alle. Pitkäaikainen unelmamme siis toteutui kun löysimme ihanan idyllisen maalaistalon kohtuullisen läheltä keskustaa. Mieheni on aina haaveillut kunnollisista autonrassaustiloista ja minä puolestaan omasta puutarhasta ja mahdollisuudesta pitää vaikka joskus heppaa. Tämä on kyllä meidän molempien unelmien täyttymys! Ja lisäksi lapsilla on paljon tilaa olla, eikä vieressä kulje isoa tietä. Ihanaa, ihanaa ihanaa!!! Noin kuukauden kuluttua pääsemme aloittelemaan remonttia, kuinka jaksan odottaa sinne saakka?!

Niin ja haaveeni muutamasta marjapensaasta toteutuivat myös, moninkertaisesti... Talon edellistä edelliset omistajat ovat olleet jonkin sortin puutarhaimmeisiä, mistä kertoo muutama kohtuullisen pitkä viinimarjapensasrivi:

Ja ihana maakellari (ilmeisesti tulevan emännän on tulevana suvena opeteltava säilönnän aakkoset...)

Sitten meillä on myös aitta.

Ja näihin isoihin kotikoivuihin olen jo nyt rakastunut!

Voi siis olla, että neulepuikkojen sijasta Maikin käsissä viuhuvat jatkossa ensin kynä (keittiön, pesutilojen ja kodinhoitohuoneen rempan suunnittelun osalta), jonka jälkeen viuhutellaan pensseleitä ja vasaraa...

Meille tuli talvi

Maanantai 9.11. 

Esikoiseni Iisa on koko syksyn haaveillut lumiukon ja lumihevosen tekemisestä. Maanantain vastaisena yönä lunta oli vihdoin tullut sen verran, että saimme pienen lumiukkosen kasaan. Voi sitä tekemisen riemua, Pieni vesitihku ei intoamme lannistanut. Kuvissa myös vähän koristuksia.

Tiistai 10.11.

Yöllä lunta oli tullut taas lisää, ja nyt sitä oli tarpeeksi jo lumihevosenkin tekoon. Lumiukkoakin ehostimme lisää. Oma seikkailunsa oli käydä hakemassa lähimetsästä lumihepalle harja ja häntä (harja tosin nypittiin heti kuvan oton jälkeen...)

Keskiviikko 11.11.

Pitäähän hepalla olla suitset ja ohjakset :). Vanhat repun remelit saivat toimittaa tätä virkaa. Oma hommansa oli saada 2-vuotias ymmärtämään, että lumiheppaa ei voi taluttaa : /. Niin ja tämä heppa muuten tottelee nimeä Yrjö.

Ja sitten vielä uutisia. Vuosien etsinnän jälkeen olemme vihdoin löytäneet unelmiemme talon!! Tällä hetkellä tuntuu olo ja elo niiiiin onnelliselta :). Kyseessä on entinen maatila, joten tilaa temmeltää löytyy yllin kyllin. Kaupantekotilaisuus on ensi viikolla, kuvia tulevasta kodistamme luvassa sitten kun nimet ovat virallisesti papereissa :))).

Kirosanasukat

Useissa käsityöblogeissa ja ilmeisesti Ravelryssäkin on ollut kovasti puheenaiheena Novitan toiminta. Novita tuntuu olevan tällähetkellä suorastaan kirosana usean neulojan korvissa. Kovin paljon en jaksa aiheeseen puuttua, mutta sanottakoon nyt omakin mielipide lyhyesti.

Onhan se vähintäänkin arveluttavaa, että neulemalleja kopioidaan tekijöiltä mitään kysymättä vähintäänkin härskisti. Ja onhan Novitalankojen laatu välillä varsin vaihtelevaa. Näitä faktoja ei voi varmaan kukaan kiistää. Niin. Silti ja siitä huolimatta aioin jatkossakin käyttää Novitan lankoja - 7veljestä kun taitaa olla ainoa sukkalanka, jota tällainen tuppukylässäkin asuva neuloja saa ostettua ihan omasta pitäjästä. Ja minusta lanka on ihan ok ainakin arkisempiin neulomuksiin, edullinenkin. Aion myös tilata Novitan lehteä jatkossakin. Vaikka tiettyjen lankalaatujen tuputtaminen (nykyään tämä puronoro) jokaiseen ohjeeseen ärsyttää kamalasti, on lehdessä joka kerta kivojakin juttuja.

Näihin mietteisiin nojaten nimesin viimeksi valmistuneet sukat ajan hengen mukaisesti Kirosanasukiksi. Kyllä, nämä ovat Novitan 7veikasta valmisetut. Ja kyllä, pintaneuleen malli on bongattu uusimmasta Novitan lehdestä : ).

 

Malli: Oma (neulottu kärjestä ylöspäin, 4*14 silmukkaa, varren pintaneule vuorotellen 2krs kaikki oikein, seuraavat 2krs *1o 2n*. Pintaneulemalli Novitan uusimmasta lehdestä.

Puikot: 4

Lanka: 7 veljestä

Kulutus: 176g / 352m

Sukat annan joululahjaksi ukilleni (hän ken ukkini tuntee säilyttäköön salaisuuden ; ) ). Toivottavasti sukista tuli tarpeeksi isot, ukin kengän numero taitaa olla ainakin 45...

Myös harmaa lahjahuivi valmistunee lähiaikoina. Parhaillaan sooloilen omiani reunapitsiin, saas nähdä tuleeko mitään vai meneekö purkuun...

Tunnustelua

Sain tämän tunnustuksen Maijulta ja tunnustellen nappaan tähän kiinni (oppien taas samalla uutta bloggauksen ihmeellisestä maailmasta :o)).

Tunnustuksen saajan täytyy
1. kiittää tunnustuksen antajaa
2. kopioida kuva ja liittää blogiinsa
3. linkittää tunnustuksen antaja blogiinsa
4. kertoa itsestään 7 asiaa, joita muut eivät vielä tiedä
5. antaa tunnustus seitsemälle
6. linkittää nämä blogiinsa
7. kertoa heille tunnustuksesta

Näin siis Maijua lämpimästi kiittäen ja kuva blogiin liittäen tässä omat seitsemän tunnustustani:

1. Olen ollut äitiyslomalla/hoitovapaalla keväästä 2007 lähtien ja tällä hetkellä kuumeisesti mietin, lähteäkö töihin syksyllä 2010, vai jatkaakko vielä vuosi hoitovapaalla. Kolme vuotta kotona vietettyä aikaa tuntuu nyt pitkältä ajalta olla poissa työelämästä ja toisinaan kaipaan koulun "lehterille" jo kovasti, mutta toisaalta lapset ovat kerran vaan pieniä...

2. Olen intohimoinen hevosharrastaja. Ratsastamassa olen käynyt enempi ja vähempi säännöllisesti 9-vuotiaasta saakka. Viimevuosina olen sotkeentunut myös raviurheilun maailmaan - olen mm. ajanut ravikortin, ohjastanut raveissa yhdeksän kertaa, ja olen osaomistajana kuudessa ravihevosessa.

3. Aloin seurustelemaan mieheni kanssa 15-kesäisenä. Yhteisiä vuosia takanamme on siis jo yli 13, joista reilut kahdeksan vuotta olemme olleet kihloissa ja kolme naimisissa.

4. Haaveilen omakotitalosta ja omasta pihasta, kasvimaasta, marjapensaista ja pienenpienestä kasvihuoneesta. Tällä hetkellä nelihenkinen perheemme tehokäyttää 69:ää neliötä rivarikolmiosta.

5. Olen pilkuntarkka pyykkäri.Tykkään lajitella pyykit tarkasti värin ja pesuohjelman mukaan. Myös pyykin oikeaoppinen levitys on oma taiteenlajinsa ;). Ennen lapsia myös silitin käytännössä kaiken pyykin, mutta siitä pakkomielteestä olen joutunut luopumaan lähes kokonaan aikapulan vuoksi...

6. Tykkään ottaa kuvia ja kehittää niitä paperiversioiksi. Tykkäisin myös että ne olisivat siististi albumeissaan, mutta toteutus jää aina roikkumaan. Esimerkiksi hääalbumimme ei ole vieläkään valmis :/.

7. Olen teeihminen. Kahvia juon vain kohteliaisuudesta kyläpaikoissa, joissa sitä tarjotaan.

Laitanpa tunnustuksen menemään eteenpäin seitsemälle henkilölle, jotka ovat jotain blogissani kommentoineet, eli tunnustuksen saavat siis TiuTau, Riikka, Tess, Helllu, Matleena, Heidi ja Judiuni.