Sivut

torstai 6. syyskuuta 2012

Innostusta ja ärsytystä

Ihan ensiksi täytyy kiittää kaikkia teitä lukijoita niistä ihanista ja lämpimistä sanoista, lohdutuksista ja tsempeistä, joita olen saanut :). Polvesta meni takaristiside. Ei katkennut kokonaan, mutta repesi osittain. Kipua on ainoastaan silloin jos väännän jalkaa tiettyyn asentoon. Asiat ovat siis varsin hyvin - leikkaushoitoa ei todennäköisesti tarvita, ja kierukka, luut ja muut jänteet ovat kaikki kunnossa. Ensi viikolla saan kuulla miten jalkaa aletaan kuntouttamaan ja kuinka paljon saan alkaa liikkumaan.

Sormetkin ovat parantuneet. Enää en tarvitse edes laastareita, joten arvaatte varmaan mitä olen puuhastellut viime aikoina... :)

Olen ollut sairaslomalla nyt siis toista viikkoa. Vaikka olen neulonut ja virkannut päivittäin tuntikausia, niin edellisessä postauksessa esittelemiä tossuja lukuunottamatta en ole saanut muuta valmiiksi asti.



Siinä vaiheessa kun vasemman käden kahdessa sormessa oli vielä tuppelot, virkkailin tällaista neliötä. Suunnitelmat eivät ole vielä valmiit, mutta haaveena olisi päällystää virkatuilla palasilla nämä olkkarissamme oleskelevat Ikean rahit Kuten kuvasta näkyy, rahien päälliset kintsottavat ikävästi. Likaisetkin ne jo on, mutten uskalla pistää niitä koneeseen kun kutistuisivat sitten. Helpointa olisi ommella uudet päälliset jostain kivasta sisustuskankaasta, mutta kun minä haluaisin nimenomaan virkatut!


Samankokoisia neliöitä tarvittaisiin siis vielä yhdeksän lisää. Ajattelin, että kaikki voisi tehdä vähän erilaisilla malleilla ja käyttää vähän eri värejäkin. Mutta että YHDEKSÄN vielä! näitä sopii virkkailla lisää sitten kun ei mitään muuta keksi :).


Tässäpä sitten mytty, jota olen tikuttanut ahkerasti Heinäkuun lopulta saakka. Kunnianhimoisena tavoitteenani on neuloa bolero Vernal Equinox Shawlin kuvioinnilla. Silmukoita on 1,5 kertaa enemmän kuin huivissa, ja koko homma tehdään siis pyörönä. Lankana on Dropsin Lace, 70% alpakkaa ja 30& silkkiä, 800m/100g. Tämä odotteli vuoroaan kun parantelin sormiani, mutta viime päivät tämäkin on taas edistynyt.

Eilen illalla huomasin kuitenkin järkyttävän asian:


Lankoja poikki. Ainakin kahdesta eri kohtaa. Syyllinen? Epäilemättä Mirjami-neitokainen. Eilen iltapäivällä lapset touhusivat olkkarissa. Tämä neule lepäsi sohvan vieressä lattialla. Mirjami leikkeli paperista ja kartongista suikaleita. Ilmeisesti siinä samalla hän on jossain vaiheessa salavihkaa kokeillut myös, miten paperisakset purevat äidin pitsineulokseen. Hyvin purivat, juu.

Hauskinta tässä on se että ehdin illalla lasten mentyä nukkumaan neuloa tätä neuletta monta tuntia ennen kuin huomasin damagen. ONNEKSI damage on ainoastaan reilu kaksikymmentä riviä neulomaani alempana, eikä esimerkiksi rivillä 50/193. Mutta harmittaa silti. Pakkohan tuo on purkaa. Ja mikä julmettu homma yrittää etsiä silmukoita takaisin puikolle purkamisen jälkeen! Tulipahan ainakin kantapään kautta opittua, että neuleita ei passaa säilyttää lojumassa olkkarin lattialla...


 Sitten vielä pikaesittelyyn hauska projekti. Jossain Ravelry-keskusteluissa mainostettiin Mysteerisukkaohjetta, jossa ensimmäisen vihjeen julkaisupäivä oli sopivasti sukkasadonkin ensimmäinen päivä. En ole neulonut ennen sukkia Mysteerinä, mutta nyt päätin kokeilla. Näistä on siis tulossa SKA September Mystery Sock 2012. En ihan vielä hallitse noita Ravelryn etikettiasioita, mutta aion nyt neuloa nämä sukat, vaikken SKA -ryhmään (Sock Knitters Anonymous) kuulukkaan. Alku ainakin vaikuttaa lupaavalta :). Vihjeitä tulee lisää kerran viikossa, joten ensi lauantaina pääsen sitten jatkamaan näitä.

3 kommenttia:

  1. Täälä on sattunu ja tapahtunu, onneks sentään ei menny koko polovi hajalleen.
    Vautsi mikä neule sulla tuloillaan. Uskon että pikkasen harmittaa tuo tyttösen saksien kokkeilu. Meillä on 4v:llä nyt kans mahoton saksien kokkeiluvimma.....
    Mä en oo koskaan osallistunu mysteerineulontoihin, monesti oon harkinnu, mutta vielä seuraan niitä sivusta. :)
    Tsemppiä jalan kans ja pitsineuleen purkamisoperaatioon.

    VastaaPoista
  2. Onneksi ei Mirjami koko työtäsi halki-poikki-pinoon leikellyt. Tuntuu lapsilla (isommillakin) olevan välillä noiden saksien käytössä järjenkäyttö kateissa. Meillä ovat silpunneet omia lelujaan vielä kouluiässäkin, onneksi vain omia lelujaan mutta tyhmää on sekin ollut.

    Minä en jaksanut tuohon mysteerisukkaan lähteä. Katselin sitä kyllä vähän sillä silmällä, mutta sitten jokin laittoi vastaan. Nyt kun katselen sinun aloituksiasi, alkaa pää vähän kääntyä, että jos sittenkin.

    VastaaPoista
  3. Voi ei - tuota siis on odotettavissa, kun sakset meilläkin muuttavat keittiön ylähyllyltä alemmas...
    Noista mysteerisukista on tulossa valtavan kauniit!

    VastaaPoista