Sivut

lauantai 4. elokuuta 2012

Omppukankaan tarina

Olipa kerran juhannuksen jälkeinen viikko. Maikki vei aikaisin aamusta lapsensa pienten lasten heppaleirille  ja sai täten kokonaisen päivän aikaa omistautua ompelupuuhille. Maikki oli suunnitellut ompelevansa itselleen tunikan Finlaysonin nettisivuilta löytämästään  helposta kaavasta ja edellisenä syksynä Kangastukusta ostamastaan omppukankaasta. Maikkihan ei ollut ommellut juuri pipoa tai verhokappaa kummempaa sitten yläasteen käsityötuntien, joten tällainen yksinkertainenkin ompelus tuntui jo sekin riittävän haastavalta toteuttaa.



Maikki tulosti, yhdisti ja leikkasi kaavat ja kaivoi omppukankaan esille kätköistään. Kangasta olikin reilummin mitä Maikki oli muistellut tilanneensa. Maikki mittaili palaa ja totesi, että samasta palasta voisi syntyä mekot myös Helmiinalle ja Mirjamille. Niinpä Maikki tulosti samalta Finlaysonin sivulta kaavat myös tyttöjen, jos mahdollista, vielä naisten tunikaakin helpommat mekkokaavat, yhdisti ja leikkeli ne ja sovitteli kankaalle. Innosta puhkuen Maikki leikkasi oman tunikansa sekä tyttöjen mekkojen kappaleet. Tähän kaikkeen suunnitteluun ja fiilistelyyn Maikki oli saanut tärvääntymään koko päivän, joten työ keskeytyi Maikin hakiessa tytöt heppaleiriltä.

Illalla Maikki mittaili jäljelle jääneitä kangastilkkuja ja laskeskeli, että niistä voisi vielä nippa nappa saada koottua hatutkin Ottobren ilmaisella kesähattukaavalla (tästä hatusta Maikki oli nähnyt mainion toteutuksen aiemmin muunmuassa Maijun Musta Lampas -blogissa). Omppukangasta riitti juuri ja juuri hattujen päällysosien palasiin, vuoriin Maikki kaivoi jemmastaan ruutukangasta. Vielä samana yönä Maikki sai tyttöjen hatut valmiiksi.


Seuraavana aamuna koitti Mirjamin ja Helmiinan toinen heppaleiripäivä, ja Maikki pääsi aloittamaan ompeluhommat. Hän päätti aloittaa helpommasta versiosta, tyttöjen mekoista.


Ensin syntyi Helmiinan mekko. Erityisen tyytyväinen Maikki oli itse tekemiinsä vinokaitaleisiin, jotka hän osasi ommella yllättävän siististi paikoilleen. Mirjamin mekkoon Maikki teki vinokaitaleet vihreäruutuisesta kankaasta, ja siitäkin tuli hieno.


Pikkuisen ompeluinnostus latistui, kun lapset kotiutuivat heppaleiriltä ja mekkoja alettiin sovitella. Mekot osoittautuivat aivan liian suuriksi, vaikka Maikki oli valinnut leveydeltään yhtä kokoa kapeamman kaavan molemmille neideille. Lisäksi nuorempi kranttuilijaneiti kieltäytyi edes sovittamasta mekkoa. Niinpä Maikki asetteli mekot hengariin roikkumaan ja totesi, että ensi kesänä ne toivottavasti ovat sopivat ja mieluisat.



Illalla lasten käytyä nukkumaan Maikki palasi ompelukoneen äärelle ja sai viimein omankin tunikansa (josta siis koko ompeluinnostus alunperin lähti liikkeelle) valmiiksi. Siitä tuli ihana, ensimmäinen itselle kaavoista ommeltu vaatekappale. (ellei niitä seiskalla ompelemiani raitalappuhaalareita lasketa)



Tällä hetkellä Maikin tunika pyörii ekaa kertaa pesukoneessa. Pikkuisen tunnelmaa latistaa se, että eihän Maikki tietenkään siinä ompeluinnostuspuuskassa tajunnut ajatellakaan että kangas kannattaisi pestä ennen ompelua. Nyt Maikki jännittää, mahtuuko hänen ihana ompputunikansa hänelle vielä pesunkin jälkeen. Ellei, Maikki ripustaa senkin hengariin ja toivoo että ensi kesänä se on sopiva. Mieluisa se ainakin on :). Sen pituinen se.





Mainittakoon vielä loppukaneettina, että näiden onnistuneiden ompeluiden innoittamana Maikki on ostanut jo lisää kangasta, sekä tilannut Ottobre -lehden, sekä ommellutkin jo jotain. Mutta se on jo uusi tarina se.

EDIT 6.8.2012 klo 11.20: Sovitin omaa tunikaa pesun jälkeen, ja huh, mahtuihan se päälle ihan kohtuullisen hyvin, vaikka olikin hiukan kutistunut :).

23 kommenttia:

  1. IHANAT!
    No, mahtuiko se päälle pesun jälkeen?
    Aivan ihanat olet ommellut ja kangas on tosi pirtsakka. Kiva, kun laitoit linkit, niin uskaltaisi kokeilla?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi mahtui päälle vielä pesun jälkeenkin :). Varmasti uskallat kokeilla, jos kerta minäkin uskalsin!

      Poista
  2. Hienosti onnistunut uusi aluevaltaus! :)

    VastaaPoista
  3. Ihana kangas ja ihania olet niistä tehnyt! Meillä ei pojat ole olleet innostuneita äitin tekemistä päähineistä =/ Ja kesä taitaa olla ohi..
    En muistanut sulle omassa blogissa laittaa, että jos haluat sen OE-laukunm kaavan niin voin laittaa sulle mailiin/tulostaa sen sulle ja tuoda esim sulle töihin. Siellä pitää tulla piipahtamaan syksyllä vauvaa näyttämässä ;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :). Laitoin sulle kommenttia blogiisi :)

      Poista
  4. Upeita vaatteita sait aikaiseksi! Toivottavasti tosiaan sopivat ensi kesänä :)

    VastaaPoista
  5. Ihania!!! Wau, itse tehdyt vinokaitaleet - sitä minäkin olen haaveillut tekeväni (erityisesti, kun viimeksi maksoin mieleisestäni vinokantista yhtä paljon kuin työhön tarvittavasta kankaasta...), mutten ole uskaltanut yrittää kärsivällisyyteni tuntien.
    Minäkin haluaisin tietää, miten kävi tunikasi kanssa, jäikö se odottamaan ensi kesää?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä se onneksi mahtuu päälle tänäkin syksynä :). Pikkuisen se kutistui, mutta käyttökelpoinen on kuitenkin.

      Vinokaitaleen teko on ihan helppoa, vaikka aika hidasta se oli ainakin näin aloittelijan tekemänä. Siihen taitaa olla olemassa joku apuvälinekin, mutta minä silittelin ihan vaan pahvisen mallisuikaleen avulla.

      Poista
  6. Onpa kivan pirteä kangas, ja hienot on lopputuloksetkin!

    VastaaPoista
  7. Aivan huippu :D niin se on vaan kesä jo mennyt ja jäi käymättä kylässä....höh...mutta onhan tässä syksyä jäljellä ;) niin vissiin... harvoin enää käyvvään koetseuvulla, reissut on niin pikaisia ja kiireisiä. pitäis lähteä ihan niille töin että kyläilis! Terkkuja perheelle :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tervetuloa kyläilemään anytime, kun sattuu semmonen sopiva rako :). Terkkuja myös teille sinne!

      Poista
  8. Ihania! Nyt mäkin tahdon ommella tuollaiset! Lähinnä nuo hatut ja tuon tunikan itselle. Mutta en kyllä tuota mekkoa tytölle, sillä meillä käy samoin ja tältä kesältä oon ommellut jo neljä mekkoa, joista yhtä neiti suvaitsi käyttää. Mutta sitäkin vain koska oli pakko. Lapsille ompelu on joskus vaikeaa, tosin on se neulominenkin :D Kiitos linkeistä! :D

    VastaaPoista
  9. Oe:n kautta eksyin blogiisi.. Ihanasti oot kertonut tapahtuneesta.. Jäi itselle tunne et pakko lukea loppuun asti. Mutta kysymys kuuluu; mitä tapahtui mekolle, kutistuiko vai mahtuiko päälle?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pienestä kutistumisesta huolimatta mahtuu onneksi yhä päälle :). Rintojen kohdalta on tosin jo aika tyköistuva nyt.

      Poista
  10. Tosi nättejä vaatteita. :)

    VastaaPoista
  11. Aijaijai miten ihania! Ehkä sitä tämän tarinan rohkaisemana uskaltaisi itselleenkin jotain ommella....

    VastaaPoista
  12. Tosi hienoja mekkoja ja hattuja. Mun pitäisi varmaan käyttää sitä aikoja sitten hankittua vinokaitalelaitetta... Ei ikinä uskoisi, ettet ole vuosiin ommellut. Olet siis selvästi luonnonlahjakkuus!

    VastaaPoista
  13. Onnellinen loppu kankaalle tuli :)
    Yhdessä vaiheessa jännitys nousi jo siihen, että oliko ajatellut kankaiden leikkuun väärin ja todellut että nyt näistä leikatuista paloista ei saa mitään mekkoa muistuttavaa :D (näin on itselle käynyt vastaavaa ;))

    eitsun kommenttista sanon samaa, että luonnonlahjakkuus taidat olla :D

    VastaaPoista
  14. Ihana tarina! Ja kauniita olet ommellut. Loistavan näköisiä jos et todella ole ommellut mitään vuosiin! Jatka vaan samaa rataa!!! Äläkä lannistu, jos niitä epäonnistumisiakin joskus tulee. Tartut reippaasti seuraavaan hommaan niin kyllä se siitä! :)

    VastaaPoista
  15. Kauniiden ompelutöiden lisäksi, hienoja kuvia ja hauska tarina. Mielenkiintoista luettavaa.

    VastaaPoista
  16. Onpa ihanan näköisiä mekkoja kaikille. Ja tuo kangas, ah! :)

    VastaaPoista