Kurkistus Maikin viherpiiperryksiin

Niin, tai siis piipertämistähän sen piti olla. Suostun myöntämään, että homma on ihan pikkasen lähtenyt lapasesta.

Hommahan lähti liikkeelle siitä, kun tutkailin kevättalvella erilaisia versioita myytävistä kasvihuoneista. Haaveilin sellaisesta parin metrin levyisestä, korkeintaan kolme metriä pitkästä huoneesta, johon voisimme tyttöjen kanssa istuttaa pari kurkkua ja tomaattia. Kun esittelin tätä haavetta miehelleni, hän tuumasi että osaisi kyllä rakentaa sellaisen itsekin. Ja kun aikamme suunniteltiin, huomattiin että tarvikkeitakin löytyisi ihan omasta takaa. Edesmennyt iskäni oli puutarhuri, ja ennen iskän tapaturmaa meillä oli kesäkukkatarha perheyrityksenä. Noilta ajoilta oli vielä tallessa myyntihuoneiden kaaria sekä muovia. Niinpä sitten tuumasta toimeen. Mies kävi hakemassa kaaret ja muovit kotipaikaltani ja alkoi läjäämään huonetta.

 

Kuvittelin, että kaaria olisi jotenkin kavennettu, tai ainakin muutama kaaripari jätetty pystyttämättä. Ehei, mieheni päätti kasata koko huoneen kaikessa komeudessaan. Tuumasi vaan että mahuttepas sitten täällä kunnolla pyörimään, ja että eihän sitä kokonaan tarvihe täyttää. No niinpä niin. 

Kurkistetaanpas miltä huone näyttää tällä hetkellä. 

Kaikki 40 neliötä alkaa olla aika tarkkaan käytetty, ja osa taimista piti istutaa jo uloskin :).

Viljelyksessä on kurkkua, tomaattia, salaatteja, porkkanaa, tilliä, varhaisperunaa, hernettä, pinaattia, parsakaalia, sipuleita, vesimeloonia, kesäkurpitsaa ja amppelimansikka. Tomaatteja ja mansikkaa lukuunottamatta kaikki olen idättänyt siemenestä.

 On ihanaa tulla kasvikseen heti aamulla ja tuoksutella tuoksuja, katkaista muutama salaatinlehti aamupalapöytään, ja tutkailla miten nopeasti kasvu edistyy

Vielä ihanampaa on seurata sitä lasten riemua, kun he saavat olla todistamassa kasvun ihmettä. Ihmetellä, miten niin pienestä siemenestä voikaan tulla noin iso kasvi. Ja oppia siinä samalla paljon luonnosta. Helmiina tunnistaa jo melkein kaikki kasviksen lajikkeet ja esittelee niitä innoissaan. Mirjami nappaa spontaanisti salaatinlehden suuhunsa juostessaan kasvihuoneen läpi. Ja mansikoiden kypsymistä jännätään kovasti!

Keksimme myös huippuidean kastelujärjestelmäksi: Navetan nurkaltamme löytyi täysin toimiva, tuhannen litran vesisäiliö, jonka alareunassa oli hana. Mies viritti sen aitan rännin alle niin, että saadaan kaikki sadevesi aitan katon toiselta lappeelta talteen. Parilla eurolla löytyi lvi-liikkeestä vielä sopiva liitoskappale, että saatiin kasteluletku kiinnitettyä säiliöön. Ja kun aitta on sopivasti vähän korkeammalla kuin kasvihuone, ei erillistä vesipumppuakaan tarvita, vaan vesi virtaa letkua pitkin huoneeseen ihan omalla paineellaan. Toistaiseksi ollaan pärjätty ihan tällä sadevedellä, vesijohtovettä ei ole tarvinnut käyttää vielä lainkaan!

Ja eihän se viherpiipertäminen tähän pääty, kun meillähän on sitten vielä niitä marjapuskiakin. Tänä vuonna näyttäisi tulevan satoa ihan mukavasti. Viime vuonnahan mustaherukoille tuli joku outo juttu, ja pensaat lehteytyivät vasta joskus heinäkuussa eikä marjoja tullut lainkaan. Punaherukat kukkivat ihan normaalisti, ja satoa tuli reilusti.

Tässä vielä muutama raakilekuva :)

Mustaherukkaa

Punaherukkaa

Karviaismarjoja

Niin ja niitä herukoitahan on sitten ihan reippaasti :)

Puutarhavadelmia

Mummolta tupaantuliaslahjaksi saamamme kirsikkapuukin on tehnyt muutaman marjan

Marja-aronioita