Sivut

tiistai 28. kesäkuuta 2016

Timantit on ikuisiaaaaa

Otsikon biisin sanat soivat toistuvasti päässäni näitä Tour de Sock -sukkakilpailun kolmannen etapin sukkia neuloessani. Nämä  timantit tuntuivat ikuisilta nimenomaan niiden äärimmäisen hitaan valmistumisen johdosta.


Etappi alkoi viime viikon tiistaina alkuiltapäivästä. Pääsin tulostamaan ohjetta ja aloittamaan neulomista nuorimmaisen päiväunien aikana. Iltamassa yritin tavata ohjetta ja tutustua uusiin tapoihin neuloa lyhennettyjä kerroksia. Sain ensimmäistä sukkaa jonkin verran alkuun, mutta uudet termit eivät millään tahtoneet jäädä mieleen ja jatkuva ohjeen tankkaaminen teki edistymisestä hidasta.


Kävin nukkumaan yöllä pikkutunneilla, mutta heräilin keskiviikkoaamuun kolmen tunnin unien jälkeen, ja päätin jatkaa neulomista kun unikaan ei tullut. Päivä kului vanhempia lapsia harrastuksiin kuskaten ja pienimmän kanssa touhuten. Aina välillä yritin syventyä neulomaan, mutta hirveästi homma ei päiväsaikaan edistynyt. Illalla omalta ratsastustunnilta palattuani päätin neuloa niin pitkään kuin jaksan. Huomasin opineeni uudet silmukat, ja neulominenkin sitä myötä nopeutui jonkin verran. Kolmeen saakka jaksoin neuloa, kunnes huomasin torkahtelevani neule sylissä ja päätin painua nukkumaan.


Heräsin torstaiaamuun muutaman tunnin yöunien jälkeen ja jatkoin neulomista. Timantti kerraallaan sukat valmistuivat, ja välillä puuhailin kotihommia. Valmista tuli torstain ja perjantain välisenä yönä yhden jälkeen, noin kahden ja puolen päivän neulomisen jälkeen. Kuvittelin olleeni hidas, sillä tuohon kahteen ja puoleen päivään mahtui paljon muutakin puuhaa kuin pelkkää neulomista, ja neulomiseni takkuili muutenkin ohjeen kimuranttiuden ja lyhennettyjen kerrosten tekemisen opettelun vaikeuden vuoksi. Yllätys olikin suuri, kun lopulta sijoitukseni kolmannella etapilla oli peräti 31.!


Tein sukat S-koossa tourin sääntöjen minimivaatimuksilla. Sukista tuli hurjan kapeat (huomannet, että ne suorastaan soivat paksuissa jaloissani), Pituudensa puolesta ne taas mahtuisivat 42-43 kokoiseen jalkaan. Saa siis nähdä, kenen jalkaan nämä päätyvät. Saatanpa vaikka purkaa kärkiä vähän lyhyemmäksi.

Malli: Diamondback Socks by Kirsten Hall koossa Small
Lanka: Itse värjätty Fortissima Socka
Puikot: 2,5
Kulutus: n. 69 g
Ravelryssä: Timantit on ikuisia


Sukkien valmistuttua jotain ohjeesta jäi hampaankoloon. Harmitti, ettei sukista tullut järkevän kokoisia, eikä sukan poikkeuksellinen rakennekaan päässyt kunnaolla oikeuksiinsa lankavalintani myötä. Päätin ottaa ohjeen kanssa revanssikamppailun - tällä kertaa vielä kertaluokkaa rääkätympi pätkävärjäys, paksumpi lanka sekä pari modausta ohjeeseen. Saapa nähdä, saanko taisteltua tämän seuraavan parin maaliin saakka.

11 kommenttia:

  1. Hyvä sijoitus :) Mulla nämä on vieläkin kesken...

    VastaaPoista
  2. Hyvä sijoitus :) Mulla nämä on vieläkin kesken...

    VastaaPoista
  3. Huikeat värien sävyt oot saanu turkooseihin sukkiin, ne todella näyttää timanteilta.. Ihanat! ;)

    VastaaPoista
  4. Hauskat nuo sinisävyiset, minusta malli pääsee tuollaisen langan kanssa oikeuksiinsa. (:

    VastaaPoista
  5. Upeat sukat - myös nuo Nallesta tikuttelemasi sukan alut. ❤
    Sari

    VastaaPoista
  6. Kylläpä on hyvän väriset sukat! Passaa tosi hyvin tuohon malliin.

    VastaaPoista
  7. Mahtavaa! Just kirjoitin omaan blogiin miten aion kokeilla vielä toisesta, paksummasta langasta - jäi vain siinä mainitsematta, et Nalle Taika on mullakin suunnitelmissa :D

    VastaaPoista
  8. Ihanat! Kylläpä on ollut urakkaa kerrakseen.

    VastaaPoista
  9. Upeat sukat! Malli näyttääkin siltä, että se on todella hidas neuloa.

    VastaaPoista