Muokatut Acciot

Tour de Sockin viidennellä etapilla oli neulottavana Heidi Nickin palmikkosukat. Sukissa oli paljon kahden simukan palmikoita, jotka olisi pitänyt neuloa kiertämättä. Minusta tuollaiset kahden silmukan levyiset palmikot on paljon nätimmät kierrettyinä, joten päätin muokata ohjetta. Sukkiin olisi tullut myös helmiä, mutta niiden sijasta päädyin neulomaan helmien paikoille nypyt. Lopussa palmikoiden kiertämiset jo hapotti niin, että lopulta päädyin päättämään etupuolen palmikot heti kantapään kääntämisen jälkeen. Ihan kivat näistä tuli näinkin, vaikka nyppyihin en lopulta ole ollenkaan tyytyväinen.

Lankana näissä on Silmu&Solmusta ostamaani värjäämätöntä fingering-vahvuista merino/nylon -sukkalankaa. Olen värjännyt tämän langan punajuurella.

Vaikka sukat ovat omaan jalkaani varsin istuvaiset, taidan silti lahjoittaa nämä sukat hyväntekeväisyyteen, arpajaispalkinnoksi.

Malli: Accio (Heidi Nick) reilusti muokattuna

Lanka: itsevärjätty Merino/Nyon sukkalanka (100g/400m)

Puikot: 2,5

Kulutus: 75 g / 300 m

Ravelryssä: Acciot

Kasvivärjäyskokelussa marja-aroniat ja pihlajanmarjat

Nämä väärjäilyt on tehty useita viikkoja sitten, mutta kuvat tulevat tänne blogin puolelle vasta nyt. Tällaisia sävyjä sain aikaiseksi marja-aronioista ja pihlajanmarjoista. Puretteena kaikissa on käytetty alunapuretusta ja pohjana tavallisisa sukkalankoja (Fabelia, Nallea ja Pallasta)

Pihlajanmarjoilla aikaan saatu sävy oli odotettua paljon hempeämpi.

Tässä jälkiliemissä lillunut aronian ja pihlajanmarjan yhdistelmä. Huonosti tosin erottuu oikeat värit tuosta ylivalottuneesta kuvasta.

Marja-arjoniasta syntyi kauniita violetin sävyjä. Vasemman vuoleiset ensimmäisestä värjäyserästä ja oikean puoleiset ensimmäisestä jälkiliemestä.

Tässä vielä esittelyssä kaikki sävyt. Keskimmäisenä kuvassa olevat ruskeat sävyt syntyivät, kun laitoin edellisten värjäyskokeilujeni epäonnistuneet mummonkalsarisävyt vielä aronioiden jälkiliemeen. Tykkään!

Kasvivärjäyskokeilussa punajuuret ja lisää lupiinia

Täällä on jälleen kasviväripadat porisseet. Tälläkin kertaa värjäysinnostukseni lähti jälleen lupiineista. Kotimatkani varrella valtoimenaan kasvaneet ja kertaalleen jo niitetyt lupiinit ehtivät rueta kukkimaan vielä toistamiseen. Koska turkoosi lukeutuu ehdottomiin lempiväreihini, ja koska ensimmäiset lupiinivärjäyskokeiluni onnistuivat yli odotusten, päätin poimia vielä kassillisen lupiineja ja kokeilla niiden avulla paria uutta värjäystekniikkaa. Lupiinien lisäksi innostuin kokeilemaan myös punajuurilla värjäystä.

Värjäyssessioni alkoi beigen sävyisestä Dropsin Lacesta. Vasemalla alkuperäinen väri, ja oikealla lupiiniliemessä tunnin verran matalassa lämpötilassa lillunut versio. Tuloksena oli aavistuksen tunkkainen, mutta kuitenkin ihan kiva sävy.

Seuraavaksi kokeilin, millaista liukuvärjäystä saisin aikaan lupiini- ja punajuuriliemilläni. Dippailin aiemmin kesällä Silmu&Solmusta ostamaani valkoista "sukkalankkua" lupiiniliemessä. Lankku oli kaksin kerroin, joten neuloksen molemmat päät saivat tummimman turkoosin sävyn. Seuraavksi käänsin lankun ja dippasin sen keskiosaa punajuuriliemeen.

Eikös tullut aika kivat?!

Toisen sukkalankun upotin lupiiniliemeen kokonaan parin muun vyyhdin kanssa. Tähän kokonaan lupiiniliemessä lilluneeseen sukkalankkuun roiskin sitten punajuurisosetta ja vanhentumaan päässyttä, kaupasta pari vuotta sitten ostamaani mustikkajauhetta.

Liukuvärjätyn lankun purin kuivana ja huuhtelin vasta sitten. Tässä lanka ihan kikkuralla vielä.

Huuhtelin langan huolella ja liottelin sitä vedessä siinä toivossa, että saisin kikkarat häviämään. Sitkeässä ovat!

Toisen lankun huuhtelin ensin ja vyyhditin märkänä, mutta siihenkin tahtoi jäädä kikkaroita.

Otan mielelläni vinkkejä vastaan, miten nämä langat saisi oikenemaan!

Sainko aikaiseksi permanentin, kun jätin lankut kuivamaan väreineen ennen huuhtelua?! :D

Punajuuriliemestä sain myös aikaiseksi mahtavia sävyjä. Tässä kuvassa vasemmalla ensin pataan heitetyt sukkamerinot, sekä ensimmäisessä viileässä jälkiliemessä pari päivää viruneet Teeteen Pallakset.

Punajuuri tuntui antavan väriä aivan hurjan paljon, ja laiton vielä pari kerällistä valkoista Fabelia uimaan toiseen jälkiliemeen. Lisäsin liemeen vielä lupiineista jäljelle jääneen liemen. Unohdin langat uiskentelemaan taas pariksi päiväksi. Ja kuulkaas kun sain nättiä violettia lankaa! Ajattelin sitten, että lämmitän vyyhtejä liemineen vielä kotvan aikaa - kuvittelin, että saisin värin kiinnittymään paremmin. Mutta siinähän kävi sitten niin, että nukahdin sohvalle, ja väriliemi pääsi lämpenemään lankoineen liikaa. Lämpömittari taisi näyttää reilua 70 astetta, kun ehdin hätiin. Ja niinhän se kaunis violetti sävy oli enää muisto vain, ja lanka oli muuttunut haaleaksi possun punaisen ja mummon kalsarin sekoitukseksi. Tästä opimme siis, että jos haluaa säilyttää lupiinin sinertävät ja punajuuren punertavat sävyt, ei liemen lämpötila saisi nousta yli 60 asteen. 

Yritin vielä saada lankaan vähän eloa kokeilemalla mustikkaspecklejen roiskimista vyyhteihin, ja tässäpä lopputulosta.

 Harkitsen, että keittelisin vielä punajuurista uuden liemen ja uittelisin näitä siinä uudelleen. Nyt ovat mun mielestä aika surullisen sävyisiä :)

Tästä nukahtamisepisodista huolimatta sain kyllä loppujen lopuksi aika huikean hauskoja värejä aikaiseksi. Jää nähtäväksi, kuinka hyvin nämä sitten pitävät värinsä pesussa ja valossa.

Ensimmäiset kasvivärjäyskokeilut

Minähän olen tunnetusti ihminen, joka ennostuu helposti uusista asioista. Tällä kertaa innostuin kasvivärjäyksestä! Yleisesti en oikein pidä murretuista sävyistä. Kasvivärjäyksestä lopputuloksena tyypillisimmin tulevat lämpimät vihreät, kellertävät ja ruskeat eivät oikein kuulu lempiväreihini. Tästä syystä kasvivärjäys ei oikeastaan ole minua juurikaan aiemmin kiinnostanut. Mutta sitten näin Nonnu Neulojan upeat turkoosin sävyt, jotka hän oli saanut aikaan lupiineista. Ja muutahan ei sitten tarvittu. Samoin tein huomasin olevani tilaamassa netistä alunaa puretusaineeksi, sekä opiskelemassa kasvivärjäyksen kiemuroita. Pihallamme kasvaa juuri sopivasti violetteja lupiineja, ja niinhän innostuin keittelemään niistä lientä langan värjäystä varten.

Tässäpä ylpeänä esittelen kahden värjäyskertani tulokset :)

Ensimmäisessä liemessä oli pelkkiä violetteja lupiinin lukkia ja langat oli esipuretettu alunalla. Pidin lämpötilan koko värjäyksen ajan alhaisena, noin 60 asteessa. Kaikki vyyhdit on Dropsin Fabelia. Neljä vasemman puoleisinta vyyhtiä oli liemessä ensin, kaksi näistä oli harmaita ja kaksi luonnon valkoista. Väriä tuli kuitenkin niin voimakkaasti, ettei vyyhdistä juurikaan erota kumpi oli harmaata ja kumpi valkoista.

Ensimmäisestä jälkiväristä sain kaunista, hiukan vaaleampaa turkoosia. Oikeanpuoleisen vyyhdin nakkasin vielä toiseen jälkiväriin.  Vääntelin vyyhdin solmuille ja dippailin sitä liemessä epätasaisesti sain mielestäni tosi kivan, laikukkaan lopputuloksen.

Ensimmäisen värjäyskerran onnistuttua päätin kokeilla värjäystä lisää. Tällä kertaa laitoin liemeen lupiineja varsineen päivineen ja nostin lämpötilaa lähes 90 asteeseen. Niinpä värjäystulos olikin selkeästi vihreää. Vasemmanpuoleiset vyyhdit syntyivät ensimmäisestä liemestä. Jälkivärjäykseen heitin pari teelusikallista ruokasoodaa, jonka avulla sain aikaiseksi ärtsympää vihreää.

Sitten kokeilin vielä, saisinko aikaiseksi punaista pelargonian kukista. Liemi oli hehkuvan punaista, mutta valitettavasti väri ei oikein tarttunut lankoihin. Varsinkin jälkiliemen väri on niin hailua, että taidan värjätä sen joskus jollain uudelleen.

Jokatapauksessa olen oikein tyytyväinen ensimmäisiin kasvivärjäyskokeiluihini! Luulenpa että syksyllä täytyy vielä pistää padat porisemaan uudelleenkin.