Keltuainen

Aina täytyy olla meneillään ainakin yksi sellainen aivoton neule, jonka voi ottaa mukaan automatkalle tai vaikkapa neulottavaksi samalla kun seuraa lasten ratsastustuntia tai uimakoulua. Oivariinitunikaa tehdessäni harkitsin että olisin tehnyt siihen väljän ja runsaan "tuubikauluksen". Kaulus jäi sitten tekemättä, mutta ajatus jäi itämään - miksei voisi tehdä tuubihuivia, jota sitten käyttää tunikan kanssa yhtäaikaa?

Siitä se ajatus sitten lähti ja aivoton neulottavani sai alkunsa. 

Huivissa on muistaakseni n. 90 silmukkaa, jotka on neulottu pyörönä. Tein virkkaamalla väliaikaisen aloituksen, jonka sitten silmukoin lopuksi umpeen.

Silmukoinnista voisi sitten avautua enemmänkin. En tajua, miksi silmukoinnin tekeminen riittävän löysään voi olla niin hirmuisen vaikeaa?! Näitä 90 silmukkaa silmukoin yhteen varmaan kolmen illan verran. Yleensä teen silmukoinnin kolmen puikon tekniikalla, kuten nytkin. Tiukempaan neulepintaan silmukointi onnistuu jo kohtuullisen hyvin, mutta tällaisten löysien silmukoiden tekeminen tuntui olevan lähes mahdotonta. Vaikka kuinka yritin löysätä tekemiäni silmukoita, olivat ne pian taas kireällä kuin viulun kieli. Lopputulos ei ole kovin nätti, mutta elättelen toiveita että räpellys tasoittuisi ekassa pesussa.

Malli: Oma

Lanka: Tuntematon, ilmeisesti akryylinen nauhalanka

Kulutus:  217 g

Puikot: 5

Ravelryssä: Keltuainen

Aika jännä muuten, että punnituksieni mukaan tähän huiviin meni enemmän lankaa kuin tuohon tunikaan. Pitäsiköhän punnita vielä uudestaan...?