Panache

Edellisestä postauksesta on kuin varkain päässyt vierähtämään yli kuukausi. Se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö täällä olisi neulottu. Tekeillä on ollut useampikin työ yhtä aikaa, mutta kaikki ovat sattuneet olemaan tällä kertaa suuritöisempiä.

Nyt pääsee esittelyyn Mummolleni 80 -vuotis syntymäpäivälahjaksi neulomani Panache -huivi.

Kevättalvella kannoin mummolleni eteen muutaman vyyhdin, josta hän sai valita mieluisensa värin ja materiaalin. Mummo valitsi Teetee Elegantia kauniin harmaassa sävyssä. Vaatimattomaan tyyliinsä mummo toppuutteli, että ethän sinä mitään suuritöistä aio... 

Itseasiassa olin valinnut tämän mallin jo valmiiksi. Olen tehnyt aiemmin hänelle kolmiohuivin (silloinkin muuten mummon väritoive oli harmaa ja huivimallin suunnittelija sama kuin tässäkin). Tällä kertaa ajattelin valita sellaisen muodon huiville, joka olisi kaunis käytettäväksi hartioilla. 

Alkuperäinen ajatukseni oli neuloa lämmin, kenties kotona televisiota katsellessa tai neuloessa käytettävä hartian lämmike. Loppujen lopuksi tästä tuli aika harva, joten ihan hirmuisen lämmin ei huivi taida olla vaikka villaa sisältääkin.

Neuloin huivin ohjeen puikkokoolla, vaikka lankasuositus olikin paksumpi. Pelkäsin, että huivista tulisi liian pieni, jos pienentäisin puikkokokoa. Onneksi pelko oli aivan turha, pingotus sai jälleen kerran ihmeitä aikaan. Tuossa alakuvassa huivi on pingottamattomana samalla kaakelilattialla kuin ylempänä pingotettuna. Kaakeleiden lukumäärästä pääteltynä huivin leveys pingotettuna on lähes kaksinkertainen!

Malli:Panache by Lankakomero

Koko:läpimitta n. 130 cm

Lanka: Teetee Elegant

Kulutus: 75 g

Puikot: 4, 4½, 5

Ravelryssä: Panache

 

Tällä(kin) kertaa huivin teossa sattui mutkia matkaan. Reunapitsiä tuli neulottua aika paljon töissä tauoilla ja kokouksissa (köhöm...), mikä tarkoittaa sitä ettei keskittyminen ollut aivan sataprosenttista. Niinhän sinne oli sitten livahtanut virhe erään kuvion vaihtumiskohdassa, jonka huomasin vasta noin kuusitoista kerrosta ja puolitoista viikkoa myöhemmin. Siinä sitten yksi ilta meni tuumaillessa, että mitäpä oikein tekisin. Kolme vaihtoehtoa keksin: 1) antaa virheen olla ja toivoa ettei kukaan huonaa, 2) purkaa koko puolentoista viikon työ ja jatkaa siitä, tai 3) kokeilla purkaa virhekohta ja neuloa se mahdollisimman siististi uudelleen. Päätin kokeilla vaihtoehtoa numero kolme, sillä virhe oli kuitenkin niin iso, että sen olisi huomannut varmasti. Toisaalta taas mietin, että jos en osaakaan korjata virhettä, voin jokatapauksessa purkaa koko 16 riviä sitten kuitenkin.

 

Tässä kuvaa puretusta kohdasta. Virhe oli siis sellainen, että yhden sileän kiilan toiselle puolelle oli tullut vain neljä silmukkajonoa ja toiselle puolelle kuusi, vaikka molemmille puolille olisi kuulunut tulla viisi. Onneksi sain tilanteen korjattua aika mallikkaasti, reilun tunnin mitetiskelyn ja silmukoiden poimimisen jälkeen pourkukohta näytti tältä:

Lopulta huivin kostutus ja pingotus tasoitti korjatun kohdankin käsialan sellaiseksi, että entistä virhepaikkaa tuskin valmiista huivista huomaa :).

 

Lämpimät onnittelut vielä ikinuorelle rakkaalle Mummolleni! < 3