Yleisön pyynnöstä (lue sukulaisten painostuksesta) laittelen muutaman remppakuvan. Näkymä on tällä hetkellä jokseenkin lohduton... Lähinnä mielessäni pyörii että näinköhän se remppa ikinä valmistuu.
Ensin tuleva keittiöni olkkarista päin katsottuna:
Tässä puolestaan kurkistus tulevan kodinhoitohuoneeni ( = lanka- ja käsityötarvikevarastoni) ovesta:
Seuraavat kaksi kuvaa on keittiön ruokailutilaa, joka toimii tällä hetkellä työkalujen ja rakennusmateriaalien säilytyspaikkana. Eka kuva eteisestä otettuna, toinen keittiön puolelta.
Yläkerrassa hahmottelimme lastenhuoneen seinän paikkaa muovilla:
Vierashuoneen muovimattolattia meni purkuun. Muovimaton alta löytyi ensin kerros kovalevyä, jonka purkamisen myötä purkautui myös pahimmat agressiot (kyllä, minäkin pääsin taas käyttämään sorkkarautaa!) Kovalevyn alta paljastui hehkeä 70-luvun henkeä oleva punainen kovalevylattia, jonka alta löytyi puolestaan raakalautaa. Tämäkin puretaan vielä, ja tilalle tulee samanlainen puulattia (lankkulattia? mikä lie oikea termi...) kuin muuallakin talossa.
Tuleva työhuoneeni toimittaa tällä hetkellä keittiön virkaa:
Ja kyllä. Epätoivoa pukkaa. Olin haaveillut että pääsisimme muuttamaan pääsiäisen tienoolla, mutta nyt toivon että jos vaikka ennen juhannusta...
Lohduttavia kommentteja otetaan mielellään vastaan!
Elähän hättäile, kyllä se siitä! ;D Minua lohduttaa allaoleva tankaruno aina, kun on jokin työläs ja vaativa elämänvaihe menossa. Ehkä sinuakin!
VastaaPoistaKukaties elän
vielä niin kauan että
alan kaivaten,
leppoisasti muistella
tätä murheeni aikaa.
Ajattele asian valoisaa puolta: KUN (siis ei jos) valmista viimein tulee, on teillä hyvät ja toimivat tilat ja sinullakin hyvälle harrastukselle paikka! (Siis säilytystilaa langoille.)
VastaaPoistaJa joskus vielä naureskellen muistelet tätä aikaa :) Matleenan lähettämä runo on mainio!
Kyllä se siitä!!!
VastaaPoistaÄlä lannistu! Kaikki tapahtuu aikanaan ja joskus on hyväkin että remppa pitkittyy ja yleensähän niin ruukkaa tehdä. Yllätyksiäkin ruukkaa tulla.
Hiljaa hyvä tulee jne...
Otahan neule käteen ja vähän rauhoitut niin elämä näyttää taas jo paljon valoisammalla ;)
Kiitos kannustuksesta, Matleena runosi osui kyllä naulan kantaan! Ja ihan totta Fannyliina, hyvä se vaan on että remppa ottaa oman aikansa - koko ajan aivoissa raksuttaa ja pintojen meteriaalivalinnat selkiytyvät mielessä koko ajan :).
VastaaPoista