Isät, ukit ja isoukit saivat eilen takuulla ansaitsemiansa muistamisia.
Tämä meillä asustava isi-ihminen on raktorimiehiä (ehdottomasti siis ärrällä) henkeen ja vereen, kuten myös hänen oma isänsä. Tästä sainkin idean ommella heille isäinpäivälahjaksi raktoripaidat. Ja koska kangasta jäi vielä ylikin, sai suvun nuorin edustaja (josta hänestäkin ainakin kovasti yritetään tehdä raktorimies) myös oman paitansa.
Aikuisen T-paita SK 5-6/2011, lapsen T-paita "Brave Firemen" OB 3/2013. Kankaan hankintapaikkaa en enää muista, mutta ehkä hyvä niin. Pehmeydestään huolimatta sanomistakin nimittäin löytyi mm. värivirheiden muodossa siinä määrin, että jos olisin ne huomannut ennen kankaan esipesua ja leikkauksen aloittamista, olisin kyllä palauttanut kankaan. Onneksi nämä raktorimiehet eivät kuitenkaan taida olla turhan tarkkoja syynäämään pieniä ylimääräisiä väritipluja...
Kaula-aukosta tuli siisti, kun huolittelin resorin saumuroilla ompelun jälkeen sen vielä kaksoisneulalla. Isompiin paitoihin käytin vielä tikkiin kahta eri väriä, ettei sininen lanka paistanut vihreältä pohjalta niin selvästi.
Myös Mirjami ja Helmiina olivat tottakai valmistaneet omat muistamisensa iskälleen koulussa ja hoidossa. Helmiina oli ommellut huovasta iskän muotokuvataulun, Mirjami puolestaan värittänyt iskäaiheisen mukin.
Ja katsokaapa nyt kuinka hellyttävät tekstit!
Kävimme tervehtimässä myös minun ukkiani. Olen jo monena vuonna neulonut ukille tohvelit, sillä tiedän että ne ovat kovassa käytössä. Sellaiset hän sai tänäkin vuonna.
Oma iskäni sai muistamisen hänkin < 3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti