Kuin suoraan Oivariini -mainoksesta

 

Tämä ei ole Oivariini-mainos, vaikka ehkä saattaa siltä vaikuttaa. Tämä on hetken mielijohteesta aloitettu projekti, joka muovautui lopulliseen muotoonsa työn edetessä. Lanka on jotain tunnistamatonta, ohuehkoa narumaista, ilmeisesti tekokuituista kartiolle käärittyä outolaista, jonka äitini muisteli ostaneensa Marimekon myymälästä kymmenisen vuotta sitten. Sain äidiltäni kartiollisen sekä oranssia ja keltaista lankaa, ja tähän työhön sain kulutettua ehkä kolmasosat molemmista kartioista. Erittäin riittoistakin tämä on siis.

Neulominen on aloitettu vasemmasta kainalosta, josta sitten sopivasti kaventaen ja leventäen pääsin haluttuun muotoon ja mittoihin. Koko härpäkkeen on neuloin yhtenä kappaleena. Kädentiet ja helman huolittelin i-cordilla, joka tuntuu olevan lempitekniikkani tällä hetkellä, sitä pitäis saada tungettua joka kohtaan :).

Minä itse tykkään lopputuloksesta valtavasti! Tämä on mukavan viileä ja on aina vähän erinäköinen riippuen alle puettavasta paidasta. Ja kirkkaat värithän ovat lemppareitani. Myös mekon muodosta tykkään, kiva kun vaattesta löytyy jotain persoonallista.

Helma täytyi toteuttaa lyhennetyillä kerroksilla, sillä muuten mekon pitempi puoli olisi yltänyt nilkkaan saakka tai vaihtoehtoisesti lyhemmältä puolelta jenkkakahva olisi jäänyt ihanasti framille. Pidemmälle puolelle neuloin lisäksi levennyskiilan, jotta helma pääsisi vähän hulmuamaan.

Kaikista parasta tässä neuleessa on ehkä kuitenkin se, että se muotoutuu mukavasti ja tarvittaessa venyy ja paukkuu. Kun neulos menee vinottain, antaa se kivasti periksi ja paisumisen varaa tästä mekosta löytyy kymmeniä senttejä. Ja paisumisen varaa nyt tarvitaankin, kuten viimeisestä kuvasta varmasti voi päätellä ;). Odotamme onnellisina kolmatta lastamme syntyväksi marraskuun loppupuolella < 3.

Malli: Oma

Lanka: Tuntematon, ilmeisesti akryylinen nauhalanka

Kulutus:  188 g

Puikot: 6, paitsi kädenteiden i-cordissa ja nauhassa vähän pienemmät

Ravelryssä: Oivariini

Fiilis:  Tää on ihana!